VOIHAN KISA SENTÄÄN

Oletteko kokeneet sen mahtavan fiiliksen kun tuomarin pilliin puhalluksen aiheuttaman vetelyyskohtauksen sijaan sinut valtaakin magee fiilis tajutessasi olevasi menossa pitämään hauskaa parhaan ystäväsi kanssa. Tunnet kuinka tarmo valtaa kehosi ja olet niin valmis. Harrin blogi ”Agility-Suomi putosi puusta” innoitti minua kirjoittamaan siitä kuinka me Kupin kanssa viime kisoissa löysimme sen, jota me kaikki kisaajat etsimme ja toivomme pystyvämme pitämään kisasta ja koettelemuksesta toiseen.

 

LUOTA

 

Kisoissa hokemani motto oli ”LUOTA”. Kouluttaessani koirakoita kannustan ohjaajaa luottamaan heidän osaamiseensa. Miksi siis en ole käyttänyt tätä samaa ideologiaa itseeni ja meihin koirakkona yhdessä? Todennäköisesti, koska minulle on rakentunut voimakkaasti itseäni vähättelevä itsetunto. Ehkä sinäkin saatat tunnistaa itsesi tästä. Katsellessani muiden koirakoiden suorituksia sydämeni täyttyy jostain niin valloittavasta tunteesta, etten osaa sitä sanoin kuvailla. Se yhdessä tekemisen riemu ja saumaton keskustelu lähtölinjalle valmistautumisesta maaliin pääsyn riemuun on todellakin tavoittelemisen arvoista. Tämän saavuttaminen pitkän treeni- ja kisatauon jälkeen kaikkien vaikeuksien keskellä ei ole ollut helpoimmasta päästä. Tämä vaatii asennemuutoksen. En sano, ettenkö päivittäin kiemurtelisi tunnemyllerrysten keskellä, mutta jostainhan kaikki alkaa. Treeneissä me Kupin kanssa keskustelemme hyvin treeniratojen läpi, opimme koko ajan uutta ja takana on paljon upeita onnistumisia, joten nyt on meidänkin aika luottaa osaamiseemme.

 

POISTA ONGELMA YHTÄLÖSTÄ

 

Toinen mottoni oli ”POISTA ONGELMA YHTÄLÖSTÄ”. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että mielessäni häivytin häiriöesteet radalta ikään kuin kyseisellä radanpätkällä olisi ainoastaan suoritettavat esteet. Tämä rauhoitti mieltäni ja pystyin keskittymään olennaiseen eli meille parhaimman ohjauskuvion suunnittelemiseen. Myös ratasuorituksen aikana pidin mielessäni vain seuraavaksi suoritettavat esteet.

 

YHTEISÖLLISYYS

 

Kisakamujeni ja kouluttajieni kanssa keskustelun ja läheisyyden koin todella tärkeäksi ja mieltä kohottavaksi. Puheenaiheet vaihtelivat hyvinkin laajasti, mutta itse aihe ei ollutkaan se pointti. Tärkeintä oli yhteenkuuluvuuden tunne meille yhteisen ja tärkeän lajin parissa. Kisatilanne on meille jokaiselle koirakolle eri tavoin stressaava tilanne, joten eikö olisi mahtava tehdä tämäkin yhdessä ja mahdollisesti saada helpotusta oloomme? Pienelläkin eleellä saattaa olla suuri merkitys.

 

KOHTI UUSIA KOKEMUKSIA

 

Minun voimani ja nopeuteni eivät ihan riittäneet Kupin vauhtiin, mutta kaikkemme annoimme ja voi kuinka hauskaa meillä olikaan. Usein käytetty slogan on ”kohti uusia pettymyksiä”. Ei, me emme mene kohti uusia pettymyksiä. Me menemme kohti uusia kokemuksia. Ainahan se harmittaa kun ei onnistu. Mutta mietippä mitkä kaikki onnistui. Itselleni kaikista tärkein on tuo videolla näkyvä päivän viimeisin startti. Olin jo lopen uupunut, joten tiesin voimavarojeni olevan hyvin rajalliset. Kupin hujahtaessa kepeiltä A-esteen ohi suunnittelemani etumatkan otto lopahti siihen. Ensimmäisenä mieleeni juolahti, että on sama luovuttaa. En ollut edes pettynyt sivusuun menneestä nollatuloksesta, koin vain täysin mahdottomaksi jatkaa kyseisestä radankohdasta eteenpäin nopean koiran kanssa. Onneksi ongelmanratkaisukoneistoni käynnistyi ja jostain villistä syystä päätin ottaa yhteislähdön A-esteen edestä ja huisi sentään miten meitä vietiin. Olen niin ylpeä Kupista kuinka jäbä veti loppuradan taidolla läpi. Me teimme sen yhdessä.

 

Jaa ystävillesi:

Lisää kommentti