Riemu vai irti?

Irti-kurssia silmäillessäni tajusin ettei minulla ole varsinaisesti luopumisvihjettä leluille. Nimellä kutsumalla olen tarvittaessa kalastellut koirat lelulta pois. Nimellä kutsumiseen liittyy valitettavasti pieni negatiivinen sävy siinä yhteydessä ja koira tekee omat tulkintansa tästä sävystä. Entäpä, jos joudun monta kertaa kutsumaan saman treenin aikana samasta syystä? Kertautuuko asia?

Tokossa käytän etäpalkkaa useammassakin asiassa. Ilman palkkavihjettä, eli ilman lupaa, koirani ovat menneet harvoin palkaksi tarkoitetulle lelulle. Treenin rakenne on ollut koirillekin selkeä. Olen myös nimellä kutsumalla saanut koirat kääntymään pois lelulta melko usein, jos ovat lelulle olleet juoksemassa väärällä hetkellä. Toki välillä olen saanut todeta että sinne meni jo ja koira sai palkkansa jostain mitä en halunnut palkata, tekeville sattuu. Olen kuitenkin ajatellut että tarve erilliselle luopumisvihjeelle on ollut pieni ja vaiva opettaa isompi.

Luopuminen on taito

Nyt agilityssa huomaan tarpeen luopumiseen vihjeestä olevan isompi. Vire ja vauhti ovat erilaiset, jalat vie Riemua lujempaa kuin tokossa. Tokossa säännöt palkan saamiseen on jo opittu. Irrottautuminen palkasta on Riemulle selkeästi vaikeampaa agilityssa. Pitäisi tehdä pieni mutka hypylle, osua matolle juostessa, valita keppiväli tms. eikä painaa suorinta linjaa lelulle. Palkka voi olla usein jo kutkuttavan lähellä, vain yhden tai kahden laukka-askeleen päässä.

Totesin että oma näkemykseni omien koirieni kanssa on seuraava; jos sanon koiran nimen ja lelu on jo välittömässä läheisyydessä, saa koira ottaa lelun. Nimi ei ole luopumisvihje, se on huomio minuun – vihje. Tilanteesta riippuen nimi on myös tule kohti minua – vihje. Tämän moneen taipuvan nimivihjeen varassa olen tähän asti lelusta luopumiset tehnyt. Koen silti että on reilumpaa opettaa irti-vihje. Vihjeen opittuaan, ainakin toivottavasti, Riemu ajattelee ensin luopumista ja luovuttuaan kysyy jatkosuunnitelmaa sen sijaan, että Riemu ajattelisi kerkeävänsä napata lelun ja vasta sitten kysyy mitä muuta oli ohjaajalla mielessä, kun nimen mainitsi.

Haluaisin lelupalkasta luopumisenkin olevan kiva vaihtoehto, mahdollisuus vaikka namiin tai toiseen leluun luovutun lelun sijasta. Mahdollisesti luopumisharjoittelusta saadaan Riemulle hyvä pohjataito myös metsästyskoulutukseen, siellähän on lelulle juoksemista kiihdyttävämpiä tilanteita ja vaikeampia luopumisia.

Riemu ja Irti-kurssi

Irti-kurssin ensimmäiset harjoitukset olivat oikeastaan meille osatun kertausta ja uuden irti-vihjeen sisäänajoa. Kurssilla käytetään nyt-vihjettä leluun tarttumiseen. Minulla on ollut ennestään käytössä tsup-sana vastaavana vihjeenä. Noutokapulasta ja lelusta irroittamiseen olen käyttänyt kiitos sanaa. Päätin ottaa käyttöön uuden sanan tähän vauhdikkaampaan luopumiseen. Sanaksi valikoitui ”irti”.

Melko pienellä vaivalla sain Riemun hoksaaman uuden irti-vihjeen merkityksen ja pelaaminen oli sen mielestä hauskaa. Kahden lelun leikki oli tuttua kivaa sekin. Haasteet alkoikin löytyä kun Riemu pääsi juoksemaan ja piti luopua lelusta.

Riemulle luonnollisesti harjoitus vaikeutui, mitä kauemmas lelu heitettiin ja mitä enemmän Riemu sai vauhtia matkalla. Vaikeutta sai myös päästämällä koko ajan lähemmäksi lelua ennen irti-vihjeen antoa. Kenties vähän liian nopeasti lisäsin juoksumatkaa vauhdin kasvaessa samassa suhteessa ja päästin liian innokkaasti lähemmäksi lelua.  Nostin siis kahta kriteeriä samaan aikaan, virhe. Jossain vaiheessa Riemulla oli vaikeuksia luopua lelusta tietyn etäisyyden ylityttyä minuun. Nopeammin parempaan onnistumisprosenttiin olisin luultavasti päässyt harjoittelemalla lyhyemmällä matkalla vähitellen lähemmäksi lelua päästäen ennen irti-vihjeen antoa ja vasta myöhemmin lisäten etäisyyttä minuun ja lelusta luopumiseen. Tätä palaa työstetään edelleen parempaan kontrolliin.

Vielä ei olla päästy Riemun kanssa kurssin viimeiseen vaiheeseen impulssikontrolliin. Sekin vaikutti hauskalta harjoitukselta ja on hauska nähdä miten se meiltä aikanaan sujuu. Näen jo Riemun ilmeen mielessäni, tuomitsevia katseita Riemulta siitä, miten yritän huijata.

Hieman joudun miettimään agilitytreenien yhteydessä, että muistan käyttää irti-sanaa nimen sijaan. Vielä en ole irti-vihjettä paljon käyttänyt, haluan luopumistaidon olevan hyvä ennen tiukkoja tilanteita. Haluan treenata agilityharjoituksia agilityharjoituksina, enkä samassa harjoitteessa sekä luopumista ja agilitytaitoa. Minun pitää tietoisesti muistaa kerrata toimintasuunnitelma ennen kunkin harjoituksen aloittamista. ”Tsup”, jos saa ottaa lelun ja ”Irti”, jos pitääkin luopua. Ei ole aina helppoa meillä ihmisilläkään oppia uusia tapoja, ei ihme että koirillakin on vähän vaikeuksia toisinaan.

Vinkki treenaamiseen koiran kanssa:

Hiekkakentällä on helppo mitata onnistuneet etäisyydet ja merkata ne hiekkaan viivalla. Halleissa mattojen saumoja voi käyttää samoina merkkeinä. Kun on tarkat tiedot siitä millä etäisyydellä harjoitus sujuu ja missä ollaan vaikeuksissa, treenaaminen etenee nopeammin, kun on todellista tietoa mutun ja hatarien muistikuvien sijaan.

Kirjoittaja on Henna Kyllönen. Innokas koiraharrastaja, joka mielellään haastaa itseään koiran koulutuksen parissa.

Jaa ystävillesi:

Lisää kommentti