Palkkaus. Harrastamisen alku, juuri ja perusta.

Mikä on palkkavihje?

Palkkavihje on yksi tärkeimpiä asioita, joita koiralle tulisi opettaa. Se on avainasia minkä tahansa taidon tai tempun opettamiselle. Se on se väline, jolla kerromme koiralle, että se tekee oikein ja haluamme sen tuottavan lisää samaa käytöstä. Yksinkertaisuudessaan palkkavihje tarkoittaa koiralle “tuo oli oikea toiminta ja saat siitä palkkion”. Palkkavihje siis merkitsee koiralle tarkasti oikean toiminnan ja sen jälkeen toiminta vahvistetaan palkalla. Palkkavihje ei missään nimessä korvaa itse palkkaa, vaan on apuväline kertomaan koiralle mistä toiminnasta se palkka tulee.

Palkkavihjeenä voi käyttää suullista kehusanaa, kuten jes, vau tai vaikka zip. Palkkavihjeenä voi hyvin käyttää myös naksutinta, joka usein merkitsee koiralle ruokapalkkaa. Näinhän asia ei tarvitse olla, jokainen saa opettaa palkkavihjeet juuri, kuten itse haluaa. Usein kuitenkin naksuttimen kanssa kätevää on käyttää ruokapalkkaa, sillä silloin treenattavien asioiden ja onnistuneiden toistojen tiheys saadaan riittävän korkealle. Tämä ei vähennä lelupalkan arvoa koulutuksessa, vaan on ymmärrettävä se, miten eri tavalla ruualla ja lelulla voidaan palkita koiraa.

Palkkavihjeiden valinta

Usein pohditaan myös sitä, miten paljon erilaisia palkkavihjeitä tarvitaan. Tähän ei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua. Tämä on hyvin pitkälti koira- ja ohjaajakohtainen asia. Osa ohjaajista tykkää opettaa omat palkkavihjeet takapalkalle, etupalkalle, ohjaajalta tulevalle lelulle, maassa olevalle lelulle ja monille muille erityyppisille palkoille. Eikä tässä ole mitään väärää tai huonoa, kunhan ne kaikki oikeasti opettaa koiralle ja muistaa itse käyttää niitä johdonmukaisesti. Vähimmäisvaatimuksena kuitenkin voisi jollain tapaa pitää kahta palkkavihjettä. Toista ruokapalkalle, toista lelupalkalle. Jos tässä kohtaa ei vielä puhuta sosiaalisesta palkasta mitään. Ruoka- ja lelupalkka ovat hyvin harvoin koiralle täysin samanarvoisia keskenään. Tämä voi vaihdella koiran mukaan, päivän mukaan, ruuan ja lelun mukaan, melkeinpä oikeastaan mistä tahansa syystä. Tämän takia vähintään se kaksi palkkavihjettä olisi hyvä olla.

Kuvitellaan tilanne, että käytössä on vain yksi palkkavihje jes. Ohjaajalla on kuitenkin mukana sekä ruokaa että lelu, ja ohjaaja päättää palkita koiraa satunnaisesti jommalla kummalla. Kuvitellaan edelleen, että esimerkin koira arvottaa sille päivälle valitun lelun korkeammalle kuin ruuan. Harjoitellessa ohjaaja antaa aina palkkavihjeenä tutun jes. Koira tietää, että jes voi merkitä sille lelua tai ruokaa. Tällä treenikerralla ohjaaja palkitsee koiraa enimmäkseen ruualla. Joka kerta, kun ohjaaja jes-sanan jälkeen kaivaa ruokaa taskusta, koira kokee pettymyksen. Pettymyksen siitä, että se ei saanutkaan jes-sanan kuullessaan sitä odottamaansa lelupalkkaa. Tässä kohtaa voimme varmasti lopettaa kuvittelemisen, sillä kaikki tiedämme, että jatkuva pettymyksen tunne yhdistettynä treenaamiseen ja harrastamiseen tuskin tuottaa optimaalista lopputulosta.

Palkkavihjeen käyttö

Palkkavihjeitä olisi siis hyvä olla ainakin se kaksi. Yksi palkkavihje, jota käytetään aina, kun koiraa palkitaan ruualla. Ja toinen vihje, jota käytetään aina, kun koiraa palkitaan lelulla. Palkkavihjeestä tulee myös muistaa se, että se ei ikinä korvaa itse palkkaa. Ja sitä tulee aina seurata palkka. Palkkavihje ei siis koskaan ole oma yksittäinen asiansa, vaan se on aina kahden kimppa itse palkan kanssa. Palkan vähentäminen tai palkkausvälin pidentäminen tarkoittaa sitä, että myös palkkavihjeen käyttö vähenee. Jos et aio palkita, älä käytä palkkavihjettä.

Koiralle voi erikseen opettaa myös vihjeen “teet oikein, jatka saman asian tekemistä, palkka on lopulta tulossa”. Tämä ei ole kumpikaan edellä kuvatuista palkkavihjeistä, vaan halutessaan tämän voi opettaa omana palkkavihjeenään. Ja se on opetettava koiralle ihan yhtä lailla niin, että myös koira tietää sen tarkoittavan sitä, että se tekee oikein ja saa lopulta palkan. Jos koira ei ymmärrä tämän palkkavihjeen merkitystä, emmehän me silloin tee sillä yhtään mitään.

Palkkavihjeen opettaminen

Puhutaan vielä sen verran palkkavihjeistä, että käydään läpi niiden opettaminen. Olennaista asiassa on se, että koira yhdistää oikean palkkavihjeen siihen tarkoitettuun palkkaan. Perusopetus on helppo homma ja sen jälkeen jokaisen on vain pidettävä huoli, että käyttää palkkavihjeitä loogisesti. Jos opetamme esimerkiksi jes-sanan tarkoittavan ruokapalkkaa ja zip-sanan tarkoittavan lelupalkkaa, aloitamme ensin kummankin erillisellä harjoittelulla. Sano jes ja palkitse koira ruualla. Sano uudelleen jes ja palkitse taas ruualla. Toista tätä joitakin kertoja. Sen jälkeen voit ottaa palkkavihjeen mukaan ensin tuttuihin ja helppoihin tehtäviin ja tämän jälkeen vasta vaativampiin ja uusiin tehtäviin. Lelupalkka opetetaan vastaavasti. Sano zip ja leiki koiran kanssa. Sano uudelleen zip ja leiki taas koiran kanssa. Muutamien toistojen jälkeen voit ottaa palkkavihjeen mukaan ensin tuttujen asioiden harjoitteluun ja sitten uusien asioiden harjoitteluun. Naksuttimen opettaminen tapahtuu samalla tavalla, mutta suullisen vihjeen tilalla naksautetaan naksutinta.

Kun valitset palkkavihjeenä käytettävää sanaa tai ääntä, valitse sellainen sana (kuten zip), jota et käytä vahingossa muualla. Sillä joka kerta, kun tuo sana tai ääni pääsee suustasi, olet velvollinen maksamaan koiralle sille kuuluvan palkan.

Palkkaaminen

Palkkavihjeeseen liittyy olennaisesti myös itse palkitseminen. Miten sitä koiraa siis kannattaa palkata? Ei ihan helppo kysymys, johon tähänkään ei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua. Jokaisen on löydettävä ne omalle koiralleen parhaiten sopivat keinot ja palkat. Mutta mietitään kuitenkin asiaa hiukan, jotta on jotakin, minkä pohjalta lähteä asiaa työstämään.

Ensimmäisenä on ymmärrettävä, että palkka on kaiken a ja o. Voidaan puhua siitä, että koirat ovat miellyttämishaluisia, mutta yksikään koira, ei yksikään, tee juttuja vain siksi, että omistajalle tulee hyvä mieli. Valitettavasti tämä pilvilinna joudutaan romauttamaan heti. Ihan eri asia onkin sitten se, mistä kukakin koira palkkautuu. Sillä nekin koirat, jotka näyttävät siltä, että tekevät töitä ilman palkkaa, saavat sen palkkansa. Ja tarvitsevat sen palkkansa.

Koiran palkkautuminen

Koirat voivat palkkautua monista asioista. Ruoka ja leikkiminen ovat ne helpoimmat ja yleisimmät. Monet palkkautuvat myös sosiaalisesti. Osa palkkautuu tietyistä tehtävistä, esimerkiksi juoksemisesta, hyppäämisestä tai vaikka pyörähdyksistä. Jos oma koira on sen tyyppinen, että se palkkautuu jostakin tekemisestä, kannattaa tätä ehdottomasti opetella hyödyntämään. Meidän ohjaajien on muistettava, että me emme voi päättää, mistä koira pitää. Koira on se, joka päättää mistä se palkkautuu, mikä palkka on toista arvokkaampaa ja mistä asioista se ei pidä ollenkaan. Joten vaikka kuinka tahtoisit, että joku tietty herkku on koirasi ykköspalkka, näin ei välttämättä koskaan tule olemaan. On kuitenkin olemassa keinoja, joilla palkkautumiseen voidaan vaikuttaa ja tiettyjen palkkojen arvoa voidaan nostaa.

Lelupalkka, ruokapalkka ja sosiaalinen palkka

Otetaan tässä käsittelyyn lelupalkka, ruokapalkka ja sosiaalinen palkka, sillä ne ovat kuitenkin ne yleisimmät tavat palkata koiraa. Otetaan esimerkkinä yksi melko yleinen tapaus. Koira palkkautuu hyvin ruualla, mutta ei innostu leikkimään lelulla. Kyseiselle koiralle halutaan kuitenkin vahvistaa lelupalkkaa. Tiettyyn pisteeseen asti tämä on mahdollista. Yhtenä keinona voidaan käyttää ruokapalkan arvoa, jolla nostetaan myös leikkimisen arvoa. Ajatuksena tässä on se, että leikkimisestä tehdään koiralle arvokasta toimintaa ruuan avulla. Tätä voidaan käyttää treenatessa hyödyksi niin, että palkitaan koira oikeasta toiminnasta ensin leikkimisellä ja siihen perään heti suurella ruokamäärällä. Alussa leikkimistä on vähän ja ruokaa paljon, lopulta niiden määrää voidaan tasoittaa ja leikkimisen positiivisuus kasvaa.

Vastaavalla tavalla voidaan vahvistaa yhden palkan avulla myös toista palkkaa. Monille koirille sosiaalinen palkka kaipaa vahvistamista. Tässäkin voidaan käyttää apuna ruokapalkkaa tai lelupalkkaa. Oikein tehdyn tehtävän jälkeen palkitaan koira ensin sosiaalisesti ja siihen perään ruualla tai lelulla. Näin välissä oleva sosiaalinen palkka vahvistuu myös. Vastaavasti voidaan nostaa myös ruokapalkan arvoa toisen palkan avulla.

Tiedätkö, mistä oma koirasi pitää?

On myös paljon muita keinoja parantaa palkkausta, eikä tässä millään voida käsitellä läheskään suurta osaa niistä. Olisi kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään, mistä oma koira oikeasti pitää. Millaisesta leikistä se nauttii, tykkääkö se tietyn tyyppisistä leluista enemmän kuin toisen tyyppisistä? Ei kannata ajatella, että koska koirani on tiettyä rotua tai tietyn tyyppinen, sen täytyy aina leikkiä tietyllä tavalla. Kaikki paimenkoirat eivät ole pallohulluja. Kaikki belgianpaimenkoirat, jotka ovat muunnosta malinois, eivät rakasta puremista ja purutyynyjä yli kaiken. Ehkä koira rakastaakin jahtaamista tai jahdattavana olemista? Ehkä se haluaa taistella, voittaa ja suolistaa lelun? Ehkä sille suurin palkkio onkin juosta lelun perään saalistamaan se? Vai voisiko olla, että koira nauttiikin lelun lussuttamisesta? Ennen kuin olet kokeillut erilaisia leluja ja leikkimistyylejä, ei kannata ajatella, ettei oma koira leiki. Seuraa koiraa arjessa, muiden koirien kanssa. Voisitko täältä saada vinkkiä siihen, mistä koira todella pitää?

Ruualla saa leikkiä

Ruoka on monelle koiralle hyvä palkka. Joillekin koirille riittää, että ruoka tulee suuhun ja ne palkkautuvat siitä hyvin. Onneksi olkoon, jos sinulla on tällainen koira! Jos kuitenkin tuntuu, että ruokapalkka ei ole kaikista suurimmassa arvossa, voi olla järkevää kokeilla erilaisia palkkaustapoja. Pitääkö koira jahtaamisesta? Entä jos se saisikin jahdata ruokaa sen sijaan, että ruoka vain tupsahtaa sen suuhun? Ruualla saa leikkiä! Kokeile mistä koirasi innostuu. Ehkä se on herkkujen kopittelu, herkkupalojen jahtaaminen tai vaikka omistajan kanssa yhdessä palkalle juokseminen. Myös ohjaajan läsnäolo, aktiivisuus ja iloisuus palkatessa voi nostaa palkan arvoa huimasti. Ei siis ole todellakaan yhdentekevää miten sen palkan koiralle antaa. Ole rohkea, kokeile erilaisia tapoja ja ennen kaikkea ole mukana palkkaushetkessä!

Palkan antamisessa on eroja

Sen lisäksi, että koiralle tulisi löytää ne sille sopivat palkat ja palkkaustavat, niin itse palkan antamiseenkin kannattaa kiinnittää huomiota. Palkan antamisella ja palkan suunnalla voidaan vaikuttaa työn alla olevaan tehtävään todella paljon. Otetaan tästä esimerkiksi kaksi yleistä kaikille tuttua tehtävää: seuraaminen ja paikalla makaaminen. Seuraamisessa haluamme, että koira on liikkeessä, se pitää mahdollisesti kontaktia ohjaajaan, on innokas ja aktiivinen ohjaajan suuntaan. Paikallaolossa haetaan yleensä rauhallista ja keskittynyttä tunnetilaa ja halutaan vahvistaa sitä, että koira pysyy vaaditussa asennossa. Tässä esimerkissä maassa. Miten näitä tehtäviä siis kannattaa palkita, jotta halutut toiminnot vahvistuvat?

Palkan suunnalla voidaan vahvistaa koiran toimintaa paljon. Lisäksi se, mitä koira tekee ja millaisessaa tunnetilassa se palkan saa, liittyy vahvasti meneillään olevaan tehtävään. Kun teemme paikalla makaamista koiran kanssa, on hyödyllistä palkita koira maahan etutassujen väliin. Näin sen ei tarvitse palkan saadakseen nousta ylös, vaan se voi rauhassa jatkaa paikalla oloaan ja syödä palkkansa. Ruoka on usein koiraa rauhoittava palkka (toki niitäkin tapauksia on, jotka innostuvat ruuasta todella paljon) ja näin rauhallisuutta ja maassa pysymistä saadaan vahvistettua, kun tehtävänä on paikalla makaaminen. Jos harjoittelemme paikalla makaamista, mutta koira saa palkan joka kerta ylös noustessaan, niin mitä oikeastaan vahvistamme?

Otetaan vielä esimerkkinä tarkasteluun seuraaminen, tuo kaikille tuttu tehtävä. Jos haluamme seuraamiseen aktiivisuutta, on koiraa syytä palkita aktiivisuudesta ja aktiivisesti. Hyvä ja innokaskin seuraaminen voidaan helposti pilata sillä, että koira palkitaan flegmaattisesti ja tylsästi käsi taskuun ja palkka koiran suuhun -periaatteella. Flegmaattisuus, rauhallisuus ja tylsyys alkaa pian liittyä kiinteästi seuraamiseen ja koira alkaa hakeutua näihin tunnetiloihin jo seuraamisen aikana. Koska se on oppinut, että asiat liittyvät toisiinsa. Tätät tuskin haluttiin opettaa koiralle.

Palkan suunta

On myös mietittävä mistä suunnasta palkka tulee. Yllä oli puhetta siitä, että maassa makaamista olisi palkittava riittävän alas. Vastaavasti seuraamisessa kannattaa miettiä, mistä palkka tulee. Jos nimittäin palkitsemme koiraa jatkuvasti edestämme, alkaa koira hakeutua tähän sijaintiin itse ja kohta ollaan siinä pisteessä, että koira kyllä seuraa, mutta poikittain meidän edessä. Koirille on tyypillistä, että ne hakeutuvat siihen sijaintiin, josta palkkaa saavat. Mieti siis missä sijainnissa haluat koiran olevan ja palkitse siihen suuntaan. Houkuttelu opetustyylinä perustuu tähän: koira pyrkii sinne, missä palkka on ja siihen suuntaan, josta palkka tulee. Mieti siis etukäteen miten palkan suunnalla voit edesauttaa koiraa onnistumaan halutussa tehtävässä.

Kun perusteet on hallinnassa, vain oma mielikuvitus on rajana palkkaamisen kanssa. Ei siis kannata kangistua kaavoihin, vaan kokeilla rohkeasti millaiseen lopputulokseen erilaisilla palkkauksilla pääsee.

 

 

Jaa ystävillesi:

Lisää kommentti