“Tule, tule, tule….tänne! Hei, hei, eikun, hei, täällä! Täällä! Tule nyt. Seuraa. Mennään. Nyt hei, ala tulla. Nyt mennään. Seuraa. SEURAA…”. Hikikarpalot ohimoilla, stressikäyrä katossa ja koira kaikkea muuta kuin mukana menossa. Räpiköinti. Se kuvaa hyvin sitä tunnetta, joka valtaa, kun koiraa saa kalastella mukaan tekemiseen, eikä kaikkien uusien sirkustemppujenkaan jälkeen homma ota onnistuakseen. Koiran kiinnostus karkasi. Ja sitä myöten koira.
Ootko joskus ollut tässä tilanteessa? Että huhuilet koiraa, teet ääniä, taputat käsiä. Ehkä jopa poljet jalkaa tai teet pellehyppyjä. Mutta koira hädin tuskin jaksaa kiinnostua yhteisestä tekemisestä. Ja jos et ookaan kokenut tätä itse, oot varmasti todistanut tätä tilannetta joskus treeneissä, kisoissa tai kokeissa. Minun suurin lajirakkauteni on rally-toko. Ja siellä tätä valitettavasti näkee jonkin verran.
Miksi me ohjaajat aktivoidumme koiran passivoituessa? Miksi meidän tehtävämme olisi kalastella sitä koiraa? Eikö se koira voisi olla aktiivinen osapuoli? Silloinkin, jos ohjaaja jännityksissään passivoituu. Aihe on laaja, enkä pysty sinulle kaikenkattavaa vastausta ja esimerkkiä asiasta antamaan, mutta haluan silti kertoa sinulle hiukan ohjaajalle aktivoitumisen opettamisesta.
Tässä kohtaa halua sanoa jotain, silläkin uhalla, että se lannistaa sinua. Tämä ei ole oikotie onneen. Eikä tässäkään asiassa ole vain yhtä oikeaa tapaa tehdä. Ei edes yhtä ainoaa hyvää tapaa. Ja se kaikista tärkein asia: tämäkään ei treenaamatta tuota tulosta.
Mutta nyt kun pakolliset varoitukset on käyty läpi, mennään itse asiaan. Sukelletaan ohjaajalle aktivoitumisen pariin ja katsotaan hiukan, miten sen opettamisessa pääsee alkuun.
Yksinkertaisuudessaan ohjaajalle aktivoitumisessa on kyse siitä, että koira on aktiivinen osapuoli ja koira aktivoituu ohjaajan suuntaan. Joillekin koirille tämä on luonnollisempaa ja toisille sen opettaminen ei edes ole tarpeen. Mutta hyvää tässä on se, että tätäkin asiaa voi koirille opettaa. Kyse ei siis ole vain siitä, millaisten ominaisuuksien kanssa koira syntyy tai ei synny.
Kaikki lähtee liikkeelle siitä, että koira saadaan ymmärtämään, että sen kannattaa olla aktiivinen osapuoli. Se saavuttaa omalla aktiivisuudellaan jotain. Aktiivisuus ohjaajaa kohtaan on keino saada itselleen lisää mielihyvää, palkkaa, huomiota, mitä kenellekin. Joka tapauksessa koiran täytyy kokea halua aktivoitua ohjaajalle ja kokea se kannattavana. Ja tämä kannattavuus on koiralle ihan ensin opetettava. Miksi koira aktivoituisi ohjaajalle, jos se ei saavuta sillä mitään?
Jo tässä kohtaa ohjaajalle aktivoitumista voi tehdä monella tapaa ja monella päämäärällä. Sinä päätät, miten haluat, että koirasi sinulle aktivoituu. Riittääkö kontaktin ottaminen? Pitääkö koiran tulla perusasentoon? Saako se aktivoitua ihan miten tahansa, kunhan se osoittaa aktiivisuuttaan ohjaajalle? Tämä on sinun päätettävissäsi, mutta päätä tavoitteesta ja kriteereistä ennen kuin alat treenaamaan. Koska jos et tiedä mitä treenilläsi tavoittelet, miten osaat vahvistaa oikeaa asiaa koiran toiminnassa?
Käydään tässä kohtaa hiukan opetuspolkua läpi esimerkin valossa. Otetaan esimerkiksi kontaktin ja perusasennon vaatimus aktivoitumisessa. Nyt siis ensimmäinen asia on päätetty: kriteerit. Tavoitteena on, että koira itse ottaa kontaktin ja hakeutuu perusasentoon.
Tätä varten näiden osien on itsessään oltava hallinnassa. Jos koira ei osaa tulla perusasentoon, ei sitä tässä kohtaa voida vaatia myöskään ohjaajalle aktivoitumisessa. Pidä siis huoli, että kaiken sen, minkä vaadit ohjaajalle aktivoitumisessa, koira osaa omana erillisenä asianaan todella hyvin.
Harjoittele asiaa ensin kotona helpossa ympäristössä. Tässä kohtaa ensimmäisenä lähdetään vahvistamaan koiralle ajatusta siitä, että sen kannattaa tarjota toimintoja. Varaa siis superhyvää herkkua harjoittelua varten. Ole itse passiivinen. Kun koira tulee luoksesi, vilkaisee sinua edes pikkiriikkisen, kehu koiraa ja palkitse se ruhtinaallisten kehujen ja oman aktivoitumisesi kanssa. Passivoidu uudelleen. Odota, että koira jälleen vilkaisee sinua. Kehu koiraa, palkkaa ja ole aktiivinen. Tässä kohtaa siis tavoitteen on, että koira ymmärtää, että se saa sinut aktivoitumaan ottamalla kontaktin. Älä siis säästele kehuissa ja palkassa. Mitä selkeämmän eron saat tehtyä passiivisuuden ja aktiivisuuden välille alkuvaiheessa, sen nopeammin koira ymmärtää asioiden syy-yhteyden. Tässä voi loistavasti käyttää myös leikkipalkkaa hyödyksi.
Jatka harjoittelua niin, että olette edelleen helpossa paikassa, katsomalla sinua koira saa sinut aktivoitumaan kehujen ja palkkojen kanssa. Kun pienestä vilkaisusta on päästy selkeään kontaktin ottamiseen, voit alkaa nostaa kriteeriä kohti perusasentoa. Kriteerin nostaminen täytyy tässäkin kohtaa tehdä asteittain. Ensin kontaktin ottaminen, sitten kontakti ja hiukan liikettä perusasennon suuntaan. Seuraavassa vaiheessa kontakti ja koiran hakeutuminen viereesi. Lopulta kontakti ja viereen tuleminen istumisen kanssa. Kaikissa näissä välivaiheissa koiran aktivoitumisen täytyy tuottaa ohjaajan aktivoitumista, kehua ja palkkaa.
Kun ohjaajalle aktivoituminen onnistuu kotona, voi harjoittelun siirtää myös muihin paikkoihin. Treenihallille, kaupan pihaan tai mihin tahansa ympäristöön, jossa haluat harjoitella. Suositeltavaa olisi valita alkuun muutama paikka, joissa ohjaajalle aktivoitumisen harjoittelee kuntoon ja vasta sitten lähteä laajentamaan osaamista kaikkiin ympäristöihin. Älä siis heti vaihtele paikkaa jokaisella treenikerralla, vaan treenaa ne muutamat valitsemasi paikat ensin kuntoo. Valitse alkuun myös riittävän helpot ympäristöt, jotta onnistumisia tulee helpommin ja koiran taidot karttuvat nopeammin.
Uuteen paikkaan mennessä ohjaajalle aktivoitumisen vaatimustasoa lasketaan. Ensimmäistä kertaa vaikkapa vieraalla treenikentällä tehdessä vaaditaan vain pieni vilkaisu ohjaajaan, joka saa ohjaajan aktivoitumaan palkan ja kehujen kanssa. Tästä jälleen viedään hommaa hiljalleen toisto toistolta kohti kunnollista kontaktia ja perusasennon ottamista. Kun yksi paikka on otettu haltuun, tee sama rupeama toisessa ja sitten kolmannessa paikassa.
Kun muutama paikka on harjoiteltu läpi, voit alkaa yleistämään aktivoitumista eri paikoissa eri treenikerroilla. Muista kuitenkin tehdä pohjatyö huolella ja harjoitella muutama paikka kuntoon niin, että niissä ohjaajalle aktivoituminen onnistuu hyvin. Ja vasta tämän jälkeen laajennetaan osaamista muihin paikkoihin.
Koko ohjaajalle aktivoitumisen prosessi vaatii useita treenikertoja. Ei kannata ajatella, että minä tässä nyt nopeasti sunnuntai-iltana tämän opetan. Varaa tälle aikaa ja tee prosessi huolella alusta loppuu, käy samoissa paikoissa riittävästi treenaamassa ja anna koiran kartuttaa osaamistaan pikkuhiljaa vaatimatta siltä kohtuuttomia suorituksia haastavissa ympäristöissä. Näin saat toiminnasta varman ja vahvan, jotta se palvelee teidän harrastustaivalta vielä pitkään.
Kirjoittanut
Saana | Hot ’n’ Dog
Koiralähtöinen ongelmakoirakouluttaja, intohimoinen rally-tokon harrastaja, kisaaja ja valmentaja sekä koira-alan mentaalivalmentaja, joka auttaa tulevia Kisakonkareita löytämään potentiaalinsa ja valjastamaan sen menestyksekkääksi kisauraksi.
Hyödynnä ilmaiset vinkit Hot ’n’ Dog @hot_n_dog
