Nuuskuttelua

Nosework on ujuttautunut mukaan harrastuksiimme salavihkaa. Noseworkin parissa on helppo ottaa itse enemmän katselijan rooli ja antaa koirien tehdä. Nautin siitä. Treeniä voi soveltaa oman käytettävissä olevan aikansa mukaisesti. Piilon voi jättää ”muhimaan” muutamaksi tunniksi jonnekin tai tehdä pikaisesti jotain tuoreilla hajuilla. Harjoittelu ei ole myöskään sidottu tietynlaisiin paikkoihin, mikä on iso plussa itselleni.

Koen hetkittäin samaa rentouttavaa fiilistä nosessa Riemun kanssa kuin vanhemman spanielini Hertan kanssa metsällä. Hyvin kulkeva spanielin haku ja yhteys koiraan on suorastaan rentouttava yhdistelmä. On luotto koiraan ja voi antaa sen tehdä. Tiedän koiran käytöksestä, koska itse tarvitsee olla valmiina toimintaan. Koira kertoo sen elekielellään. Samalla tavalla nosessa on ilo seurata innokkaan koiran työskentelyä, kun se ratkoo päivän haasteita. Yritän tulkita sen työskentelyä ja saada vinkkiä mitä on tapahtumassa.

Itsenäinen aherrus

Pyrkimykseni on antaa nosessa koirille tilaa ajatella itse ennemmin kuin ohjata ja johdatella etsinnöissä. Opettelen itse vielä olemaan valmiina toimimaan koirieni antaman informaation mukaisesti. Erilaiset ympäristöt ja hajun leviämiset eri tavoin olosuhteista riippuen aiheuttavat itselle pään vaivaa. On välillä vaikea tietää varmaksi, onko koira todella käynyt alueen huolellisesti läpi. Olisiko sen pitänyt mennä esimerkiksi hieman lähemmäs nurkkaa tarkistaakseen kolo tai muita vastaavia tilanteita. Harjoituksen epäonnistuessa, ts. jos koira ei löydä hajua itse ilman apuanu, en edes aina osaa sanoa miksi joku hajupiilo oli merkittävästi hankalampi kuin toinen vähäisellä kokemuksellani lajista. Mutta aina yhtä mielenkiintoista seurata työskentelyä. Kokemus tuonee viisautta tässäkin lajissa.

Spanielien nose

Pari kertaa olin käynyt tutustumassa noseworkiin jo ennen varsinaista laji-intoiluani. Eukalyptuskin oli nököttänyt jääkaapissa jo hyvän aikaa lasipurkissa. Lisää lasipurkkeja oli kerätty kaappiin pölyttymään. Kaverini alkoi harrastamaan noseworkia koiriensa kanssa ja kertoi treeneistään välillä. Homma kuulosti hauskalta ja tästä inspiroituneena palasinkin lopulta tutkimaan lajia lisää. Minulla oli silloin käytössä Ilomme Nosework-kurssi ja itseäni kokeneempi kaveri jakamassa ajatuksia treenistä, joten äkkiä olin lajin pyörteissä.

Molemmat spanielini on hyvin innostunut nosesta ja ovat luontaisessa elementissään, etsimässä sinnikkäästi. Toinen cockerini Hertta on ehkä maailman sympaattisin, kun se nuuskuttaa nokka tuhisten. Hertan nuuskuttamisen todellakin kuulee. Laji tuntuu jotenkin todella istuvalta spanieleille. Ehkä Riemu ja Hertta etenee paikoin turhan vauhdilla viipottaen, mutta täydellä antaumuksella. Uskon, että tällainen tekeminen tekee molempien mielelle hyvää.

Riemun kanssa minulla oli jo hyvin aikaisin visio ilmaisusta noseworkissa. Koska eläväinen pieni spanieli kerkeää tehdä paljon ja vähän lisää innostuessaan, halusin ilmaisusta vahvan ja selkeän. Päädyin opettamaan nenäkosketuksen hajulle. Nenäkosketukseen on tehty kestoa, jotta se olisi selkeä ja Riemua rauhoittava. Kun Riemu keskittyy pitämään kuonoaan oikeassa paikassa, ei voi heilua häntänsä kanssa ihan niin paljon.

Hertan kanssa en ole treenannut niin paljon kuin Riemun, minkä tällä hetkellä huomaa sen ilmaisuista. Hertalla on enemmän kokemusta tokon tunnistusnoudon sekä metsästystreenien kaltaisista etsi ja tuo tehtävistä kuin etsi ja ilmaise tehtävistä. Tuntuu, että sieltä putkahtelee välillä todella vahvasti ajatus hajusiirrännäisen ottamisesta suuhun nenäkosketuksen sijaan.

Olemme tehneet sisätila- ja ulkotilaetsintöjä jonkin verran. Seuraava haasteemme on laatikkoetsintä. Ongelmana laatikkoetsinnässä on lähinnä se, että koira ei saisi kiipeillä laatikoiden päällä, saati rikkoa niitä. Riemu on tähän asti tehnyt paljon jumppaa ja temppuja erilaisten laatikoiden, vatien ja korien avulla. Riemun mielestä, jos ei ole ihan täysin varma mitä ollaan tekemässä, kannattaa tarjota jotakin. Tottahan toki Riemu tarjoaa osaamiansa temppuja laatikoille, koska vahvistehistoria niihin on vahvempi. Joten otamme haasteen vastaan ja alamme treenaamaan

laatikkoetsintää.

 

Kirjoittaja on Henna Kyllönen. Innokas koiraharrastaja, joka mielellään haastaa itseään koiran koulutuksen parissa.

Jaa ystävillesi:

Lisää kommentti