Kun keskustellaan koiranpennuista, niin kovin usein puhe kääntyy sisäsiisteyteen, puremiseen tai hihnakäytökseen. Vetääkö sinun pentusi? Joko pentusi on sisäsiisti? Pureeko se sormia? Arjentaitoja-osioon olemme koonneet muutamia yleisiä tilanteita, jotka voivat askarruttaa pennun omistajia.

Arki on täynnä tilanteita, joita voit käyttää hyödyksesi pentusi kouluttamisessa. Luopumisen taitoa voit harjoitella ulos lähtiessä, autosta poistuessa, ruokaa odottaessa. Nimen opettelusta tulee kiva yhteinen leikki ja rauhoittumista voitte harjoitella vaikka olohuoneen lattialla, kun muu perhe katselee televisiota.

Muistathan hyödyntää kaikki nämä tilanteet, sillä näin harjoituskertoja kertyy kuin huomaamatta ja uudet taidot vahvistuvat päivä päivältä. Ja yhtäkkiä havahdut ja huomaat,  että pennustasi on kasvanut kiltti ja ihmisten maailmaan sujuvasti sopeutunut perhekoira. Kiltti koira.

Mutta sitä ennen saatat kohdata pentuarjessaa tilanteita, jotka koettelevat kärsivällisyyttäsi. Tähän extra-osioon olemme koonneet avuksesi videoharjoituksia, joissa käsitellään mm. seuraavia asioita:

• Mitä tehdä kun koira pissaa lattialle?
• Kuinka ihmeessä saisin opetettua tälle, että pissat tulisi tehdä ulos?
• Miten toimin, kun pentu puree kädestä? Miten kerron koiralle, ettei näin sovi tehdä.

Tällä kurssilla Harri Kataisen lisäksi neuvoja pentusi koulutukseen  antaa ILOMME kouluttaja Heidi Annala.

Heidillä on kaksi kelpieurosta. Tällä kurssilla Heidillä on mukanaan 4 kk ikäinen Isku, josta on kasvamassa agilitykoira. Ennen urheilukoiran uraa Iskun on kuitenkin opittava jokaiselle koiralle tarpeelliset arjen taidot.

”Eläintenkouluttaminen on minulle elämäntapa. Eläinten kanssa telmiminen on niin syvällä minussa, etten osaa eritellä sitä harrastukseksi tai työksi. Lapsuuden haaveeni työstä eläinten parissa toteutui joitain vuosia takaperin opiskeltuani eläintenkouluttajaksi Harri Kataisen opissa Pohjois-Savon opistossa ja perustettuani Pöhkisaksaa nimisen yrityksen.

Olen lapsesta saakka elänyt eri lajeja edustavien eläinten parissa ja saanut nähdä kuinka viisaita he ovat. Lähes kaikissa rakkaimmissa muistoissani on mukana joku minulle rakas eläin. Kuin myös niissä raskaimmissa. Olen myös nähnyt paljon pahaa ja jo nuorena minulle heräsi suuri tarve pystyä muuttamaan eläintenkohtelua ja sitä kuinka eläimet ymmärretään. 

Agilitystä on tullut minulle hyvin rakas laji, koska se antaa minulle luvan riehua ja rellestää lapsen lailla. Agilitykentällä saa kiljua, ajattaa lelulla lällistelevää koiraa, juosta minkä jaloistaan pääsee ja iloita aidosti parhaan ystävänsä kanssa. Agility myös haastaa minua niin henkisesti, fyysisesti kuin älyllisesti.

Jos yhdellä lauseella pitäisi luonnehtia itseäni, niin olen räiskyvä ja tolskaava luonnonlapsi, jolle luonto ja jokaisen olennon sisin on tärkeintä.”

Heidi Annala, eläintenkouluttaja, agilityvalmentaja