Heidin treenipäiväkirja: Kun elämänsuunta muuttuu silmänräpäyksessä

Meillä agility on ollut suuren muutoksen kourissa jouduttuani vastikään leikkaukseen ja saatuani tätä myöten liikuntarajoitteita. Olin jo maan syövereissä luullessani, etten kuukausiin pääsisi hurruuttelemaan Kupin kanssa aksakentille. Kuitenkin jo vajaan kolmen viikon päästä leikkauksesta päätimme kokeilla olisiko jotain mitä voisimme tehdä. Päätimme ensimmäisenä lähteä työstämään Kupin irtoamista sekä eteenpäin että sivusuunnassa. Kupin koulutus on alusta saakka perustunut itsenäiseen esteiden suorittamiseen ja pitkälti äänivihjeiden vahvistamiseen. Olimme kuitenkin nyt uusien haasteiden edessä ja taitotasoa oli nostettava huimasti lyhyessä ajassa. Ensimmäiset treenit ohjasin kävelemällä, mutta vajaan kahden kuukauden kuluttua leikkauksesta pystyin onnekseni jo hipsuttelemaan hiljakseen. Saadakseni tarvittavan etumatkan ja uskaltaakseni jättää Kupin suorittamaan esteitä yksin täytyy Kupin esteosaamisen olla korkealla tasolla.

 

Olen huomannut tämän jakson kehittäneen meitä molempia, mutta etenkin Kupia. Mieheni intoutui ensimmäistä kertaa ohjaamaan Kupia ja minusta oli äärettömän mielenkiintoista nähdä kuinka muuttunut ympäristö tulisi vaikuttamaan Kupin esteosaamiseen. Kupin oli selkeästi vaikeampi keskittyä estesuoritukseen Samin ohjauksessa varsinkin kun myös minä oleskelin kentällä. Alkuun Kupi varmistelikin tuleeko minulta ohjeita ja odotti minulta vahvistusta hyvin tehtyyn työhön. Pian minun muututtua tutuksi osaksi treeniympäristöä kannustushuutoni alkoivat toimia kannusteena kovempaan yritykseen. Olen todella tyytyväinen siihen kuinka Kupi toteutti myös uuden ohjaajan toiveita. Sami tulee jatkossakin aina välillä antamaan kunnon vauhtitreeniä Kupille ja minä jatkan esteosaamisen vahvistamista. Tulevaisuudessa leikkauksesta toivuttuani aion palata entiseen vauhdikkaaseen ohjaustyyliini lisäten siihen muutaman lisämausteen tältä oppijaksolta.

 

Uskalla pyytää apua

 

Uskoisin kaikilla koirakoilla tulevan eteen kausia, jolloin usko tuntuu loppuvan kesken. Koira tai ohjaaja saattaa loukkaantua, usko omiin taitoihin hiipuu tai motivaatio katoaa. Usko minua kun sanon ymmärtäväni sinua täysin. Olen viimeisen reilun neljän vuoden aikana käynyt kolmessa suuressa vatsan alueen leikkauksessa, joista kaksi olivat hätäleikkauksia. Onnekseni heräsin vielä tähän maailmaan ja saan jatkaa taisteluani paremman terveyden puolesta. Olenkin alkanut rakentamaan ympärilleni omaa haavettani. Kouluttauduin lapsuuden haaveammattiini eläintenkouluttajaksi, perustin oman yrityksen ja olen saanut ympärilleni aivan upeita ihmisiä ja eläimiä. Kirkkaimpana tähtenäni on rooli Ilomme –kouluttajana.

 

Kun tuntuu, ettei jaksa omin avuin, kannattaa antaa aikaa itselleen ja pyrkiä katsomaan ongelmaa ulkopuolisen silmin. Ole armollinen itsellesi ja uskalla pyytää apua. Maailmassa on onneksi heitä, joille voi uskoutua kaikissa tilanteissa ja he yrittävät auttaa parhaansa mukaan. Ja ennen kaikkea, pidä pintasi ja usko itseesi.

 

Tsemppiä kanssa-aksaajani!

Jaa ystävillesi:

Lisää kommentti