Kokemuksia ja tutustumista Riemuun

Kesän aikana Riemu on käynyt luonnetestissä. Siinä tutkisteltiin millaiseksi eletty elämä ja periytyvät ominaisuudet ovat Riemua muokanneet. Yhteistyömme toimivuutta testasimme rallytokon ensimmäisessä virallisessa kilpailussamme. Molemmissa tapahtumissa sain arvokasta tietoa tulevaan.

Olen käyttänyt nuoriin koiriini tutustumisen apuna luonnetestiä ja Riemukin piipahti sellaisessa kesäkuun alussa. Mitään sinänsä kovin yllättävää ei Riemusta paljastunut, enemmän sain ajatuksilleni tukea. Riemu ei ole kovin rauhallinen paketti mieleltään, vilkkautta ja levottomuutta siitä löytyy. Toisaalta Riemusta ei löydy terävyyttä, turhaa puolustushalua tai muita tässä yhteiskunnassa merkittävästi elämistä vaikeuttavia piirteitä. Riemu on avoin ja ihmisystävällinen spanieli.

Juokseva hulluttelija?

Olen leimannut itsekin Riemua koiraksi, jolla vauhti korvaa paikoitellen ajattelun. Kuitenkin siellä pohjalla on koira, joka haluaa tehdä asioita ja on kontaktinhaluinen ihmisiin. Vaikka Riemulla itsellään ei ole luontaisesti hyvää osaamista olla rauhallinen ja tasainen verrattuna muihin koiriin, ei se mielestäni tarkoita sitä etteikö sitä rauhallisuuden ja keskittyneisyyden taitoa voisi jossain määrin kehittää. Toivon pystyväni hieman tasoittamaan Riemun elämää.

Riemulle tyypillistä on liikkua aktiivisesti, jos se saa itse valita mitä se tekee ulkona tai uusissa paikoissa. Se etenee rivakalla vauhdilla paikasta toiseen ja huomaa kaikenlaisia asioita ympäristössään, nappaa hajun sieltä ja täältä, tsekkailee. Kotonakin se ottaa hajut pöydän ja tasojen päältä, jos sinne on ilmestynyt jotain uutta tavaraa. Juokseminen ja ”sählääminen” on hyvä ratkaisu Riemusta, kun se ei tiedä parempaakaan vaihtoehtoa. Uusissa tilanteissa joihin sisältyy muita ihmisiä ja malttamista odottaa, saattaa Riemu niin sanotusti pirskahdella ja hepulointi meinaa nostaa päätään. Tietynlainen hyväntahtoinen härvääminen tuottaa myös positiivista huomiota ympäristössä, vaikkapa vain naurunpyrskähdyksinä läsnä olevilta ihmisiltä ja sehän riittää pienelle Riemulle hyväksynnäksi ja kannustukseksi jatkaa samaan tapaan… Juoksemalla Riemu tuntuu myös palkkaavan itseään, saa siitä hyvän olon. Näin ollen juokseminen on myös Riemulle tehokas tapa purkaa itseään. Jos treeni on ollut haastava, vetää Riemu mielellään muutaman kierroksen lelun kanssa rallattaen ja on taas sen jälkeen valmis tekemään. Ei tämä piirre pelkästään pahasta ole.

Touhukkuudestaan huolimatta minulla ei ole ollut tunnetta että Riemu ei tekisi minun kanssa, tai että kilpailisin ympäristön kanssa Riemun huomiosta jatkuvasti. Pidän Riemua keskittymiskykyisenä, kun sille tarjotaan selkeä tehtävä johon suunnata tarmonsa tehdä. Mielenkiintoinen olisi kurkata tulevaisuuteen millainen on 10-vuotias Riemu, jatkuuko elo ja meininki samanlaisena aina vaan.

Häntä heiluu aina

Kaiken riehukoiramaisuuden takana on kiltti spanieli, joka kiltisti häntää heiluttaen tulee mukana vaikka vähän epäilyttää. Tekee tunnollisena sen mitä osaa. Tästä puolesta sain muistutuksen rallytokokisoissa. Tiesin että odotettavissa voi olla melkein mitä vain, mutta olisin etukäteen veikannut riehukoiramaista meininkiä enemmän kuin hieman varovaan ja vakavaan tunnelmaan ajautumista Riemun osalta.

Mentiin vähän turhan heppoisella treenaamisella rallytokoon kisaamaan minun makuuni, mutta ajattelin että ehkä se ei meidän tuhoksi koidu. Lupasin yrittää hankkia tuloksen, jotta seuramme saisi mahdollisesti rallytoko SM:iin joukkueen kasaan.

Yllätys oli että Riemu tuntui rallykisassa aivan vieraalta koiralta, puuttui se tavanomainen riehukoiran rempseys. Tehtävät Riemu suoritti omalla tasollaan kivasti siitä huolimatta. Yleensä Riemu hoitaa tsemppaajan virkaa ja minä hillitsen. Nyt sain tsempata Riemua ja se asetelma tuntui aivan oudolta. Ei siinä, uusi tilanne ja yhdessä selvittiin. Jälkiviisaana voin todeta, että niinpä tietenkin. Riemun kokemattomuus nousee kovin esiin näissä vielä vähän haasteellisissa uusissa tilanteissa. Kuitenkin saatiin hyvä tulos ja tavoitteet täyttyi, olemme yhtä kokemusta rikkaampia ja viisaampia. Laitoin korvan taakse työstettävää asioita tuleviin haasteisiin, ehkä ensi kerralla kisaaminen on jo helpompaa Riemullekin.

Ihmetellään uusia kokemuksia taas tulevaisuudessa, luultavasti paljastuu taas jotain uutta. Syksymmällä meillä lienee tilaisuus mennä Smartdog-testiin. Se on ihan uusi testimuoto meille molemmille, mielenkiinnolla odotan sitäkin.

 

Kirjoittaja on Henna Kyllönen. Innokas koiraharrastaja, joka mielellään haastaa itseään koiran koulutuksen parissa.

Jaa ystävillesi:

Lisää kommentti