Keinu

Hiljalleen Riemu on tutustunut keinu-esteeseen. Esittelykertoja on ollut satunnaisesti. Nyt olemme siinä pisteessä että voin alkaa opettamaan esteosaamista, este on tuttu ja Riemu sen mielellään ”suorittaa itsekseen”.

Suorittaa itsekseen on heittomerkeissä, koska ei puhuta mistään ”koira juoksee täysillä keinun päähän ja romauttaa keinun alas odottaen lupaa poistua, kun ohjaaja kirmailee jo kohti seuraavia esteitä” – suorituksesta. Puhun vaiheesta, jossa keinu on tullut tutuksi Riemulle. Riemu ymmärtää että sen toivotaan etenevän keinulla kohti keinun päätä aiheuttaen liikkeen alas. Keinun pään tultua alas Riemu ymmärtää että kannattaa odottaa kontaktialueella, koska sinne toimitetaan palkkaa.

Tavoite oli että Riemu olisi rento eikä keinu säikäyttäisi liikkumisellaan tai äänellään. Ilomme Keinueste-kurssilla on samoja askelia keinun opetukseen kuin olin itsekin ajatellut keinun opetuksen etenevän, joten sain kurssista tukea opetukseen.

Askel kerrallaan edeten

Käytännössä esittelin keinun ensin niin että sillä oli kiva käydä seisomassa ja tepastella. Tavoite oli Riemun hakeutuminen keinulle mielellään ihan vaan olemaan. Tässä vaiheessa pidin keinua niin ettei se heilahtaisi alas vaan liike olisi pientä joustoa, jotta Riemu ymmärtäisi keinun olevan vähän epävakaa samankaltaisen puomin rampin sijaan.

Seuraava vaiheeni oli opettaa Riemu paukuttamaan keinua tassuillaan sekä keinun päälle hyppäämällä. Tässä vaiheessa huomasin että Riemu reagoi pienesti keinun ääneen. Riemusta oli kiva käydä paukauttamassa keinu alas n. 20-30 cm korkeudelta, jossa keinun päätä pidin, mutta keinun palautuessa takaisin lähtöasentoonsa toisen pään osuessa maahan keinusta kuului kolinaa, johon Riemu reagoi. Itse aiheutettu ääni oli ok, mutta selän takana keinulta poistuessa kuulunut ääni ei.

Riemun reaktio oli selvästi havaittavissa mutta ei sellainen mistä isosti huolestuisin. Korvat meni luimuun, vilkaisi olkansa yli ja pieni yhden tai kahden askeleen väistöliike pois päin keinusta. Ajattelin että annan Riemun tottua keinun jälkimmäiseen ääneen omassa rauhassa. En halunnut poistaa jännittävää ääntä jarruttamalla keinua sen palautuessa, koska ääni tulisi kuitenkin jossain vaiheessa käsiteltäväksi.

Päätin ottaa taktiikaksi sen että Riemu saa itse päättää kun on valmis yrittämään uudelleen. Palkkauksen loputtua en kannustanut Riemua menemään uudestaan keinulle, saati etenkään houkuttellut nameilla, koska Riemu saattaisi valita keinulle menemisen minun kannustuksesta vaikka keinun ääni edelleen mietityttäisi. Odotin eleettömästi valmiina. Kun keinu kolahti Riemun poistuttua keinulta, palkkasin Riemua myös vaan siinä lähellä olemisesta.

En todellakaan joutunut odottamaan pitkiä aikoja, puhutaan sekunneista eikä minuuteista, että Riemu tarjosi keinulle menemistä uudelleen. Aluksi kuitenkin mietti hetken. Sitähän en tiedä mitä Riemu varsinaisesti mietti, mutta itselle jäi tunne että prosessoi asiaa. Nopeasti oltiin siinä pisteessä että minulla oli enemmän vaikeuksia pysyä tahdissa mukana Riemun jo pyrkiessä uudelleen keinulle, kun minä vasta valmistauduin seuraavaan toistoon palkkauksen loputtua. Muistaakseni selkeä väistöliike jäi pois jo yhdellä treenikerralla. Nyt voidaan rämistellä keinulla huoletta. Riemu menee keinun kokonaan eikä vilkuile taakseen keinun palautuessa lähtöasentoon.

Seuraavaksi alan tarkentamaan kriteeriä suoritukseen, jotta Riemu menisi hyvällä vauhdilla keinun loppuun saakka, ja pysyy keinulla kunnes saa luvan poistua.

Keinun liikkeeseen mukautuminen

Selvästi Riemun pitää oppia mukautumaan keinun liikkeeseen. Jos mietitään hyvin keinua suorittavia koiria, ne menevät usein matalammaksi keinun päässä ja siirtävät painoaan taakse. Riemu ei osaa vielä ottaa kropallaan keinun liikettä oikein vastaan, joten se hidastaa reilusti ennen keinun päätä. Jos Riemu menee reippaasti loppuun saakka keinulla, välillä se tipahtaa keinulta pois keinun pään osuessa maahan, tai on muuten epävakaan näköinen.

Lisäksi olen ollut ajattelematon kouluttaja. Videolta viime treeniä katsoessani huomasin palkkaavani Riemua liian ylös. Riemun asento muuttui istuvaksi, kun selkeästi fiksumpi vaihtoehto olisi palkata alemmaksi niin että asento pysyisi seisomisena tai jopa makuulleen menevänä. En auta koiraani yhtään tässä kohden.

Koitan tehdä harjoituksia, jotka saavat Riemun hoksaamaan miten keinulla kannattaa olla sen liikkuessa ennen kuin alan nostamaan kriteeriä vauhdikkaaseen juoksuun loppuun saakka keinulla. Otetaan mielellään hieman takapakkia ennen seuraavaa vaihdetta. Kun on helppo ottaa keinun laskeutumisesta tuleva isku vastaan pysyen tasapainossa, on myös paljon mielekkäämpää juosta loppuun asti aiheuttaakseen keinun iskun. On myös helpompi jatkaa rataa kun on vakaa asento, josta lähteä taas liikkeelle.

Samalla perusajatuksella aion toteuttaa myös puomin opetuksen Riemun kanssa kuin keinunkin. Ensin opetan Riemun juoksemaan puomia läpi rennosti ilman mitään muuta kriteeriä kuin hyvä vauhti ja rento laukka. Kun päästään siihen pisteeseen että on mukava laukata läpi puomin, aletaan tarkentamaan kriteerejä juoksupuomiin.

Kirjoittaja on Henna Kyllönen. Innokas koiraharrastaja, joka mielellään haastaa itseään koiran koulutuksen parissa.

Jaa ystävillesi:

Lisää kommentti