Huono ohjaaja

Kun valkenee se raadollinen totuus, että on aika huono ohjaaja. Myöhässä, väärässä paikassa, epäselvä, ei kykene lukemaan koiraansa onko se lukinnut esteen vai. Vähemmästäkin ärsyttää ja nostaa turhautumisen tunteita pintaan. Puree hammasta ja yrittää uudelleen. Täytyy muistuttaa itseään, että kouluttajan tai treenikaverin kommentti ei ole henkilökohtaisesti ilkeyttään sanottu, vaan halusta auttaa ja opettaa. Eräässäkin treenissä elin näitä tunteita.

Ollaan Riemun kanssa alettu laskeutua omasta ”näprätään pientä ja kivaa” kuplasta kohti agilityratojen todellisuutta. Osaamista mitataan eri tavalla kuin yksittäisillä esteillä. Lisää asioita tulee treenattavien listaan suorastaan kiihtyvää tahtia. Milloin se lista alkaa lyhentyä? Ihan perusasioissa löytyy petraamista aina vaan eri kulmien, etäisyyksien ja vauhdin tuomien haasteiden myötä. Olenkin suunnitellut nyt treenien rytmitystä niin, että teen välillä jonkin radan ja katson mihin siivet kantaa. Toisille kerroille poimin edellisestä ratatreenistä vaikeita kohtia. Työstän näitä kohtia ajatuksella ja miettien mitä osaamista meiltä puuttui. Pilkon puuttuvan asian paloiksi ja lähden kasvattamaan taitoa tulevissa treeneissä. Näistä työstötreeneistä onkin pari videota jaettu Ilomme somessa, inin – treeni ja takaakiertoon riman ohitse hakeutuen.

Inin – treenissä halusin työstää Riemulle vahvempaa hakeutumista sivuttain olevalle esteelle. Näkisin inin – vihjeen muodostuvan siitä että koira osaa hakeutua ohjaajan puolelle estettä vihjeestä. Se ei pelkästään vielä riitä, vaan koiran tulee osata myös hakeutua esteelle ja ylittää rima. Riemulle esteelle hakeutuminen viistosta kulmasta on vielä haastavaa. Palkan sijoittamista hyödyntäen annoin Riemun tarjota esteen suorittamista. Vähitellen sijoitin Riemun kauemmas viistoon ja lopuksi jopa esteen toiselle puolelle, jolloin treenattiin myös hakeutumista ohjaajan puolelle estettä.

View this post on Instagram

. Riemu ajattelee agilitya! In-in on varmasti yksi tämän hetken koulutetuimmista agilityn sanallista käskyistä. Se on monipuolinen työkalu, jota ohjaaja voi käyttää useissa erilaisissa tilanteissa agilityradalla. Tällä videolla Henna ja Riemu ajattelevat in-in-käskyn perusteita. Riemulla on käytössä harjoituksessa kaksi käskyä: TSUP ja IRTI. Tsup on lupa mennä palkkalelulle ja Irti -käskyn kuullessaan Riemu tietää, että lelulle on jätettävä rauhaan. Alkutilanteessa Henna ei vielä yhdistä harjoitukseen sanallista in-in-käskyä, nyt Riemulle annetaan aikaa ajatella ja luodaan vahvaa pohjaa toiminnalle. Videolla näet, miten Henna vaikeuttaa harjoitusta vähitellen ja miten hän korjaa virheen. Tavoitteena on vahva ja varma sanallinen in-in-käsky, jonka saadessaan Riemu tietää aina suorittaa esteen ohjaajan puolelta. Selkeät ohjeet myös in-in-käskyn kouluttamiseen saat Sanni Kariniemen Ajatteleva Agilitykoira -kurssilta. Aloita agilityn ajattelu nyt! #ilomme #agility #ajattelevaagilitykoira #sannikariniemi #koira #koirankoulutus #onlinekoulutus #verkkokurssi #agilitynuusiaika

A post shared by Ilomme (@ilomme_aniverse) on

Takaakierto harjoituksemme idean sain treenamaltamme radalta. Koira tuli putkesta ja sen olisi tullut irrota takaakiertoon lähes sivuttain olevalle esteelle. Käytännössä koiran tuli ohittaa houkutteleva rima ja todella hakeutua siivekkeen taakse ylittääkseen riman toiselta puolelta. En halunnut olla itse riman edessä ohjaamassa ja estämässä Riemua suorittamasta hyppyä väärään suuntaan. Päädyin treenaamaan riman ohitusta. Välillä sekoitin myös suoraan hyppäämistä, jotta kuuntelu säilyi läpi harjoituksen.

Ohjaaja sekä koira muodostavat kokonaisuuden

Ratojen myötä on myös saanut itselle muistutuksen siitä, että agilitya ei tehdä pelkästään koiran taidoilla. Myös ohjaaja on siinä paketissa mukana olipa koira miten hyvä tai huono tahansa. Vaikka kuinka tahtoisin, että asiat rullaa suullisilla vihjeillä hyvin, en voi ohjaajana viestiä ihan mitä sattuu liikkumisellani ja eleilläni. Tässä kohden ärsyttää oma kömpelyys ja huono liikkuvuus. Täytyy alkaa pohtimaan tarkemmin mitä itse tekee ennen kuin tekee, ja miten se vaikuttaa koiraan. Olen vähän sellainen tunteella fiilistellen ja kokeillen menevä ohjaaja tällä hetkellä. En ollenkaan niin analysoiva kuin koirieni tekemistä tarkastellessani. Ja tämä kostautuu, aiheuttaa turhaumaa itselleni. Jos olisin koira, varmaan räyhäisin kita-auki radalla juostessa. Riemu tuntuu olevan onnessaan, kun saa vaan juosta ja vähät välittää minun tuskistani.

Itsensä kehittäminen

Vaikka agility tuntuu nyt vaikealta itselleni, jopa työläältä oppia siinä järkeväksi ja asioita hyvin huomioivaksi ohjaajaksi, on agi silti samalla kovin vetovoimainen ja inspiroiva. Laji on tainnut viedä mennessään ja päättäväisyydellä jatketaan itsensä kehittämistä.

”Opetellaan agilitya yhdessä Riemun kanssa.” – lause sai uuden sävyn. Taidan tehdä treenilistan itsellenikin. Se voisi sisältää pari asiaa kerrallaan mihin erityisesti voisin kiinnittää huomiota tulevina parina kuukautena. Sitten kun nämä listatut asiat alkavat sujua, otan erityishuomioon pari muuta asiaa. Aivan kuin koiriakin kouluttaessa, kaikkea ei voi itsekään opetella laadukkaasti yhdessä treenissä.

Voisin opetella esimerkiksi tulkitsemaan milloin Riemu todella lukitsee esteen lähetyksissä esteelle. En aina tunnista milloin Riemu todella fokusoi lähettämälleni esteelle ja milloin saattaakin kääntyä mukaani toiseen suuntaan unohtaen esteen. Toisena asiana voisi olla radoilla esiin tullut oman juoksulinjan suuntaaminen kohti tiettyjä kiintopisteitä. Kiintopisteillä tarkoitan esimerkiksi esteitä, joille Riemu tarvitsee tukea valitakseen ne matkan varrelta. En osaa tulkita hyvin mikä Riemun mielestä on loogisesti seuraava suoritettava este ilman erityistä apua, ja minkä esteen se saattaa ohittaa ilman esteen varmistamistani.

 

Riemun kanssa tällä hetkellä isona osana treenejä on ollut keppien opettaminen. Lähdin soitellen sotaan ja kuvittelin että kepit on näppärä projekti vanhasta muistista heitettynä opettaa. Ei ehkä kohdannut todellisuus. Tästä tulee myöhemmin toinen kirjoitus.

Tavoitteena lähitulevaisuudessa on myös kehittää edelleen Riemun hakeutumista sivuttaisille hypyille, in-in – vihjeen kunnollinen opettaminen ja ihan vaan erilaisten estesuorien tekemistä. Haluaisin että Riemulle kehittyisi luontaista taitoa poimia esteitä kovemmassa vauhdissa ja kestää minun liikehäiriöitä.

 

Kirjoittaja on Henna Kyllönen. Innokas koiraharrastaja, joka mielellään haastaa itseään koiran koulutuksen parissa.

Jaa ystävillesi:

Lisää kommentti