Herr Günther 27.4.2010 – 18.9.2019

Kiitos koirani, ystäväni ja terapeuttini. Kiitos ajasta jotka olen saanut viettää kanssasi ja olla ihmisesi.

14.9.2019

Kuulen vaimean ulvomisesi unen ja oveni läpi. Nykyään itket myös öisin. Olen niin pahoillani.

15.9.2019

Olet nykyään aina näin. Ehkä sinuun ei koske silloin.

Et ole kuollut vielä, mutta kirjoitan muistokirjoitustasi. On sunnuntaina 15.9 ja eläinlääkäriin olisi vielä kaksi kokonaista päivää.

Vain kaksi! Sydämeni hypähtää ja sekoaa hetkeksi rytmistä.

Minä en tiedä mitä minä teen kanssasi Herr Günther. Mikä on oikein?

Toivon, että eläinlääkärillä on hyviä uutisia.

Toivottavasti pääsemme yhdessä ulos tästä tilanteesta ja kaikki palaa normaaliksi.

Valmistaudun katsomaan sinua silmiin kuin nämä olisivat viimeiset hetkemme yhdessä.

Itken suolaiset kyyneleeni turkkiisi.

Otan tämän kuvan sinusta.

Se  musertaa minua.

Syksy 2017

Olemme lenkillä. Vielä yhdet pissat ennen yksin kotiin jääntiä, sitten odotat minua kodinhoitohuoneessa. Viisi tuntia, huikkaan yleensä ovelta ennen lähtöä kun menen olemaan työssäkäyvä ihminen.

Mutta ei tänään. Tänään takapääsi valahtaa äkisti voimattomana maahan. Katsomme toisiamme peloissamme.

Kannan sinua eläinlääkäriin. Saat pitää henkesi hän sanoo, mutta urheilusi on nyt ohi.

Sopeudumme.

Rapsutukset on nykyään ansaittava toisella tavalla. Seurakoirataidoiltasi et vain ole kovin lahjakas

Ajan myötä muut veivät kaikki paikkasi.

Tänään 18.8.2019

Sinä olet pois.

Herään aikaisin ja vien sinut sille lenkille. Saat jahdata varjoja heinänkorsi suussa. Hassu olet.

Sitten syöt lempiruokaasi, poron ydinluita.

Sitten mennään toiselle lenkille koko muun perheen kanssa.

Olet taas hassu.

Otan sinusta viimeiset kuvani. Ne ovat innottomia kuin passikuvat.

Eläinlääkäriaseman saat haistella ja nuolla kaikki tyttöjen pissat lattialta.

Leukasi väristää ja sylkikupla poskessasi naurattaa minua.

Hassu olet.

Nukahdat kainalooni.

Pidän sinusta kiinni ja suukotan kunnes lakkaat reagoimasta.

Huokaat tutusti. Kuulen sen nyt viimeistä kertaa.

Iltalenkillä näen tähdenlennon. Sellainen pieni välähdys.

Haluan uskoa, että se on merkkisi. Olet päässyt perille.

Kuu loistaa ja maalaa tienreunat mustalla.

Minua pelottaa hieman.

Kaipaan sinua ja turvaasi.

Meidän on nyt opittava elämään ilman sitä.

Näkemiin Herr Günther.

Tämä teksti on omistettu koirille. Tuokoon se myös lohtua heidän omistajilleen jotka raskain mielin joutuvat tekemään ystävälleen tämän viimeisen palveluksen ja päästämään heidät pois.

Jaa ystävillesi:

Lisää kommentti