Vierasesine ruoansulatuskanavassa

Koirapiireissä puhutaan usein kepeästikin siitä, kuinka kenenkin koiranpentu on tuhonnut milloin mitäkin, tai miten ahneet labbikset nyt ainakin syövät eteensä tulevan. Koirien syömät vierasesineet (eli mitä tahansa sopimatonta kokolattiamatosta lelun palasiin tai ruokapakkauksiin) eivät kuitenkaan ole missään nimessä vitsin aihe, ja hauska läppä puolison kadonneista kalsareista voikin päättyä pahimmillaan sekä lemmikin, että eläinlääkärin painajaiseksi leikkauspöydälle.

 

Millaisia oireita syöty vierasesine voi aiheuttaa?

Kun eläinlääkäriin tulee vierasesineoireisiin sopiva koirapotilas, osaa omistaja usein kysyttäessä kertoa edes jonkinlaisen valistuneen arvauksen siitä, onko koiralla taipumusta syödä sopimattomia asioita. On kuitenkin myös tilanteita, joissa omistaja ei pysty ennakoimaan koiransa vierasesineen syömistä koiran aiemman käytöksen perusteella ja tällöin on tärkeää tunnistaa vierasesineelle tyypilliset oireet.

Oireet riippuvat jonkin verran siitä, mihin ruuansulatuskanavan osaan vierasesine on jäänyt. Tyypillisimmillään vierasesine oireilee oksentelulla ollessaan mahalaukussa tai suolistossa. Ruokatorvessa oleva vierasesine taas voi oireilla hyvinkin salakavalasti ja epäspesifisti, jolloin koiran mahdollisen tuhoamis/syömishistorian tunteminen olisi erityisen tärkeää. Mikäli vierasesine aiheuttaa tukoksen, estää se luonnollisesti ulostamisen, mikä on myös yksi vierasesineen puolesta eniten puhuvista oireista. Muita epäspesifimpejä oireita ovat väsymys, huonovointisuus, vatsan aristus ja laihtuminen. Myös oireiden voimakkuus riippuu siitä, missä päin ruuansulatuskavanaa vierasesine on ja kauanko vierasesine on ehtinyt elimistössä olemaan.

 

Koiran oksetuttaminen

Vierasesineen syönyt koira voi välttää sekä eläinlääkärireissun että leikkauspöydän, jos esine saadaan oksettamalla pois ennen sen päätymistä suolistoon. Okseta koira kotona aina vain silloin, kun tiedät mitä koira on syönyt, ja milloin syöminen on tapahtunut. Oksentamisen voi tehdä jos

• esineen syömisestä on kulunut vasta vähän aikaa (alle 3-4h), eikä esine ole ehtinyt etenemään vatsalaukusta suolistoon
• esineessä ei ole teräviä osia, jotka voisivat viiltää oksettaessa haavoja ruokatorveen
• esine ei sisällä mitään syövyttävää

Syödyn materiaalin lisäksi oksetuttamiseen vaikuttaa myös eläimen yleiskunto. Jos sen tajunnan taso on heikentynyt, sillä on hengitysvaikeuksia (älä okseta brakykefaalista koiraa lainkaan kotona) tai sillä on jo jotain kohtaus- tai myrkytysoireita, ei oksetusta tule tehdä.

Kotona oksettamiseen voi käyttää joko suolaa tai vetyperoksidia (3% apteekista ilman reseptiä). Nykyisen ohjeistuksen mukaan näistä kahdesta menetelmästä suositellaan koirien oksetukseen käyttämään vetyperoksidia. Vetyperoksidia annostellaan suuhun 1 ml/kg, eli 15-kiloiselle koiralle annetaan 15 millilitraa 3-prosenttista vetyperoksidia – isoillekaan koirille vetyperoksidia ei kuitenkaan suositella annettavaksi yli 20 ml. Ennen vetyperoksidin annostelua kannattaa koiralle antaa jotain pehmeää ruokaa, jotta oksentaminen olisi helpompaa. Vetyperoksidilla oksetuksen voi uusia kerran n. 15 min kuluttua ensimmäisestä yrityksestä. Jos olet epävarma oksetuttamisen kanssa, voit aina soittaa päivystykseen ja varmistaa ohjeet.

Jos oksetus kotona ei onnistu tai esine ei ole kotona oksetettavissa, konsultoi eläinlääkäriä.

Mitä jos vierasesine ei olekaan söpö ja pehmeä lelusta irronnut pupun korva, vaan vessan roskiksesta löytynyt terävä sheiveri? Tällaisten terävien ja vierasesineiden kanssa on tietysti suositeltavinta hakeutua eläinlääkäriin, mutta jos tämä ei ole mahdollista, voi ensiapuna koiralle syöttää tankoparsaa (löytyy kaupasta säilykehyllystä). Tankoparsan teho ei välttämättä tee autuaaksi, eikä sen tehosta itseasiassa ole myöskään tieteellistä näyttöä, mutta jos oma koirani vetäisi syystä tai toisesta partateriä, ja vaihtoehtoina olisi joko syöttää parsaa tai vain jäädä jännityksellä odottamaan lopputulosta, syöttäisin parsaa.

 

Mitä eläinlääkärin luona tapahtuu?

Jos päädyt koirasi kanssa eläinlääkäriin vierasesine-epäilyn vuoksi, saatetaan myös eläinlääkärissä aloittaa lääkkeellisellä oksetuksella riippuen vierasesineen laadusta ja syömisajankohdasta. Jos esine ei tule lääkkeilläkään oksettamalla ulos, tai on laadultaan sellainen, ettei oksettamista voi tehdä, pyritään vierasesineen sijainti todentamaan ennen leikkausta joko röntgenkuvauksella tai ultraäänellä.

Mikäli seikkailu jatkuu leikkauspöydälle, edetään leikkauksessa ensin vatsaontelon pintakerrosten läpi (iho, ihonalaiskudos ja vatsalihakset), minkä jälkeen vierasesineen metsästystä jatketaan suolistossa. Ruuansulatuskanava voidaan avata joko mahalaukusta tai ohutsuolen eri kohdista riippuen vierasesineen oletetusta sijainnista. Joka tapauksessa suolisto tulisi tarkistaa koko matkaltaan vierasesineen palojen varalta. Suoliston tarkastuksen jälkeen ensin suljetaan suoliston mahdolliset viillot ja sitten suljetaan vatsaontelon pinnallisemmat kerrokset kolmessa eri osassa.

Ei siis mikään pikkuleikkaus, ja jos vain pystyt minimoimaan leikkauspöydälle päätymisen riskin – tee se.

 

 

Tämänkin artikkelin on kirjoittanut huippuosaava eläinlääketieteen opiskelija Mima, johon voi tutustua Instagramissa @vet.mima