Koira lajina

Nykyajan kesykoira on kulkenut pitkän matkan löytääkseen tiensä meidän olohuoneisiimme. Erillisten koiralinjojen erkaneminen sudesta ja ihmisten maanviljelilyskulttuurin syntyminen ovat luoneet otollisen elinympäristön koiran domestikoitumiselle.

Alkuperä

Koiraa on pitkään pidetty suden alalajina, sillä ne kykenevät saamaan keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Susien luita on löytynyt ihmisten esivanhempien luiden läheisyydestä jo 300 000-400 000 vuoden takaa, eli ihmiset ja sudet ovat jo tuolloin metsästäneet samoilla riistamailla.

Kesykoira eroaa enemmän muista koiraeläimistä kuin mikään muu koiraeläinlaji, joten on täysin perusteltua pitää koiraa täysin omana lajinaan. Geneettiset erot koiraeläinten suvun lajien välillä ovat pienempiä kuin erot eri ihmisyksilöiden välillä. Koira ja sen luonnonvaraiset sukulaiset pystyvät yhä lisääntymään keskenään.

 

Domestikaatio

Koirien kesyyntyminen on ilmeisesti tapahtunut samoihin aikoihin, kun ihmiset alkoivat viljellä maata ja asutuksista tuli pysyviä. Ihmisten jätteet ja jätökset houkuttelivat paikalle erilaisia eläimiä: torakoita, rottia ja susia. Rohkeimmat eli vähiten ihmisiä arastelevat sudet saivat parhaat ruokapalat tunkioilta, jolloin populaatio muuttui pikkuhiljaa kesymmäksi. Samalla suden rakenne muuttui; se ei tarvinnut enää suurta kokoa ja isoja aivoja suurriistan metsästämiseen tai suuria hampaita saaliin paloitteluun.

Noin 14 000 eaa. ihmisten lähellä eläneiden koiraeläinten rakenteessa alkoi näkyä merkkejä muutoksista. Selviä merkkejä kesyyntymisestä on jo yli 10 000 vuoden takaa, ja läheistä vuorovaikutusta koiran ja ihmisen välillä on ollut jo 40 000 vuotta sitten.

Mitokondrio-DNA -vertailussa on käynyt ilmi, että koirat ja sudet erkanivat ensimmäisen kerran toisistaan jo yli 100 000 vuotta sitten. Tutkimuksissa selvisi myös, että erillisiä koiralinjoja on erkaantunut luonnon koiraeläimistä neljään eri otteeseen, mikä saattaa selittää nykykoirarotujen suuresti vaihtelevan ulkomuodon ja käyttäytymisen. Jos kesykoirat olisivat erkaantuneet muista koiraeläimistä yhdellä kertaa, koiran lajinsisäiset geneettiset vaihtelut olisivat paljon nykyistä pienempiä.

Dmitry Belyaev teki testin hopeaketuilla (vulpes vulpes), ja todisti, että kesyyntyminen on voinut tapahtua jo muutaman sukupolven kuluessa. Turkistarhan siniketuista tutkimukseen valittiin yksilöt, jotka pelkäsivät ihmisiä vähiten ja näitä yksilöitä risteytettiin keskenään. Jo muutaman sukupolven kuluessa ketut muuttuivat koirien kaltaiseksi, ja niillä havaittiin sekä käyttäytymismuutoksia (alkoivat haukkua) että fyysisiä muutoksia (karvan värin vaihtuminen).

 

Nykykoirat ovat Euroopasta

Tutkijatohtori Olaf Thalmannin johtama ryhmä on jäljittänyt nykyiset koirat eurooppalaisiin susiin. Koirien kesyyntymisprosessi alkoi noin 18 000 – 32 100 vuotta sitten. Koiran ja ihmisen läheisen suhteen syntyminen on ollut asteittain etenevä prosessi.

Tutkijoiden ryhmä käytti uusia molekyylitekniikoita ja analysoi DNA:ta fossiilien jäänteistä kuten luista ja hampaiden juurista. Tutkimusaineistoon kuului näytteitä Euroopan, Aasian ja Amerikan alueen koirista. Vanhimmat näytteistä olivat 36 000 vuotta vanhoja.

Tutkimalla kahdeksantoista muinaisen suden ja koiran mitokondrioiden genomeja ja vertailemalla niitä joukkoon nykyajan näytteitä tutkijat pystyivät osoittamaan, että kaikki koirat ovat läheisintä sukua muinaisille eurooppalaisille susille.

Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että yksikään olemassa oleva susikanta ei ole yhtä läheistä sukua koirille kuin muinaiset eläimet, joiden näytteitä tutkittiin. Tämä viittaa siihen, että nykykoirien esi-isä on kuollut sukupuuttoon.

Yli 30 000 vuotta sitten eläneet ja koiriksi oletetut eläimet yllättivät tutkimuksessa. Perimää tutkittaessa paljastui, että ne eivät olekaan sukua nykyajan koirille. Tämä löytö viittaa siihen, että jo kertaalleen alkanut kesyyntyminen keskeytyi tai olemassa on ollut aikaisemmin tuntematon pleistoseenikauden susikanta.

Uusien fossiilien ja muinaisten susien sekä koirien ydingenomien tutkiminen voi tulevaisuudessa tarjota vielä uusia yllätyksiä kesykoiran historiasta.

 

Koiran ekologinen lokero

Ihmisen asetuttua aloilleen ja perustettua ensimmäiset maanviljelysyhteiskunnat (n. 11 000 eaa.) ihminen loi uuden ekologisen lokeron. Asumusten laitamille kerääntyi tunkioita, jonne kannettiin ihmisravinnoksi kelpaamatonta roskaa. Alueiden villikoirat oletettavasti kerääntyivät tunkioille ruokailemaan, ja parhaiten selvisivät ne, jotka pystyivät olemaan tunkiolla ihmisten läsnäolosta huolimatta.

Edeltäjiensä tavoin nykykoira hakeutuu ihmisten jätteisiin perustuvaan ekologiseen lokeroon, jos olosuhteet sen sallivat. Ehdoton enemmistö maailman koirista elää ihmisen kanssa kommensaalisessa suhteessa, jossa toinen hyötyy ja toinen ei saa mitään vastinetta. Lajina koira on kylien jätteensyöjä, kuten pulut, rotat ja torakat.