Tämä harjoitus on sinun ja koirasi ensiaskel oppimisen taitojen polulla. Harjoituksessa tutustutte naksuttimeen ja opitte kohdetyöskentelyn alkeet. Kohdetyöskentely on avain koiran oppimiseen ja erittäin hyödyllinen taito monessa myöhemmässä koulutuksessa.
Tee näin:
Ennen kuin aloitat harjoittelun, kokeile ovatko käyttämäsi namit sellaisia, joiden takia koirasi on valmis työskentelmään. Seuraavaksi varmista, että koira on tottunut naksuttimen ääneen, eikä pelkää sitä. Naksauta aluksi selän takana säätääksesi naksuttimen äänenvoimakkuutta. Anna jokaisesta naksautuksesta nami.
Naksuttimen käytön säännöt
- Namin antaminen koiralle tapahtuu aina vasta naksautuksen jälkeen
- Huomio, ettei eleesi tai ilmeesi paljasta namien olevan tulossa ennen naksuttimen ääntä
- Oikein ajoitettu naksuttimen painaminen on verrattavissa kameran laukaisemiseen. Naksuttimella ikään kuin otetaan kuvia siitä hetkestä, kun koira on suorittamassa / reagoimassa tehtäväänsä oikein.
- Sopiva naksuttimen äänen ja namin saamisen välinen aika on yksi sekunti
Vinkki! Helpoin tapa hallita tahattomia ja ennakoivia liikkeitä on käyttää aluksi samaa kättä naksautukseen ja namin antoon. Voit myös harjoitella oikea-aikaista naksauttamista ILOMME -naksutinpelissä!
Harjoituksen vaiheet
Vaihe 1. Tee kädestä merkityksellinen.
- Esitä käsi koiralle kuten videolla
- Reagoi…
- Naksauta ja anna nami, kun koira katsoo kättä
- Jos koira ei katso kättä sekunnin kuluessa, laita käsi takaisin ”piiloon”
- Toista 3-5 kertaa peräkkäin.
Vaihe 2. Sheippaa kosketus (katso video sheippaamisesta täältä)
- Esitä käsi koiralle ja odota liikettä kohti kättä
- Reagoi…
- Jos koira ei liiku kohti kättä sekunnin kuluessa, laita käsi takaisin ”piiloon”
- Naksauta ja anna nami, kun koira liikkuu kohti kättä.
- Anna nami naksautuksen jälkeen poispäin kohdekädestä, niin että koira palaa lähtöpaikkaansa.
- Toista kunnes koiran kuono koskettaa kättä toistuvasti
Vaihe 3. Erottele ja suosi vain hyviä kosketuksia
- Esitä käsi ja odota koiran koskettavan kättä
- Reagoi…
- Jos koira ei kosketa kättä sekunnin kuluessa, laita käsi takaisin ”piiloon”
- Naksauta, kun koira koskettaa kättä
- Anna nami naksautuksen jälkeen siten, että koira palaa lähtöpaikkaansa
- Toista kunnes koiran koskettaa voimakkaasti kättä kuonollaan heti kun esität käden näkyville.
Kertaus
- tutustuta koira naksuttimeen
- tee kädestä merkityksellinen
- sheippaa kosketus käteen
- suosi hyviä suorituksia
Tasokoe
Esitä käsi koiralle kuten videolla. Tasokoe on läpäisty kun:
- Koira koskettaa kättä toistuvasti ja voimakkaasti
- Koira koskettaa kättä yhden sekunnin kuluessa sen esittämisestä
purpelo1978 sanoo:
Sepäs kävi helposti.
ritaliina83 sanoo:
Nopeasti meni!
Reija sanoo:
Helppoa ku ”heinän teko”. Tosin meillä naksutin jo entuudestaan tuttu:)
rontti.kati sanoo:
Mä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi naksutinta käytetään? Tai miksi tämä kosketus on tärkeä harjoitus? Mihin ja miten naksutinta jatkossa käytetään? Eikö pelkkä ”hyvä” riitä? Pystyykö joku valaisemaan näihin asioihin jotain valoa?
Itselleni tulee sellainen kuva, että naksutinta käytetään vain siksi, että se näyttää ulkopuolisen silmin enemmän ”äänettömältä yhteisymmärrykseltä”, kuin tylsä ja tavallinen ”hyvä”? Siis tuntuu hifistelyltä..
Ja pahoittelut, jos tämä kuulostaa dissaamiselta tms. Sitä se ei ole. En vaan rehellisesti ymmärrä, miksi minun nähdäkseni lisätään tarpeeton työvaihe/muoto koulutukseen? Joutuu sitten kantaa naksutinta joka paikkaan mukaan, vai? Entä namit: Jääkö ne jossain vaiheessa pois?
En tajua. Tai siis tajuan tän muodon ja se on tosiaan helppoo ku heinänteko kun vaan tiedät, miten lähtee vaihe vaiheelta rakentaa uutta taitoo, mutta edelleenkään en tajua, miksi? ???? Miksi kosketus, miksi naksutin, mitä nameille tapahtuu matkan varrella, entä naksuttimelle?
Semmonen vuodatus. Josko joku osaisi avata asiaa tyhmälle.
Harri Katainen sanoo:
Kiitos rontti.kati kysymyksestä. Naksutinta käytetään siksi, että se on tehokas. Kosketusharjoitusta käytetään siksi, että sen avulla avautuu koiralle uusia keinoja ymmärtää todellisuutta. Käsitellään ensin naksutin.
Naksutin perustuu ehdollistumiseen. Siinä koira tai joku muu tiedostava olento muodostaa assosiaation kahden eri asian välillä. Ensimmäinen asia on jokin stimulus eli ärsyke joka voi olla mitä vain aistittavaa kuten näköhavainto, haju tai vaikka naksuttimen ääni ja toinen asia on jotain mielihyvää tai mielipahaa tuova asia kuten nami. Kun nämä kaksi asiaa toistuvat peräkkäin tässä järjestyksessä sopivan ajan jakson sisällä, muodostaa aivot yhteyden näiden kahden asian välillä. Kysymyksessä on tahdosta riippumaton refleksi jolle emme mahda mitään, olipa kohde sitten ihminen tai koira. Tästä klassiseksi ehdollistumiseksi nimetystä ilmiöstä hyvänä esimerkkinä pidetään kuolaavaa koiraa kun sen ruokakuppia kolistellaan. Siinä koliseva kuppi ja syöminen ovat muodostaneet assosiaation keskenään ja koiran elimistö valmistautuu syömiseen pelkästä kupin kolinasta. Koira ei tietoisesti kuolaa tai voi olla kuolaamatta. Teoriasta on johdettu monta hyödyllistä sovellusta joista yksi on käyttää naksutinta koulutuksessa. Se miten hyvä sana poikkeaa naksuttimesta johtuu tavastamme käyttää puhetta myös muuhun viestintään kuin assosiaatioitten tuottamiseen. Koirat oppivat tulkitsemaan ihmisen puheesta tunnesisältöä ja se naksuttimesta puuttuu. Kun on tarkoituksenmukaista kouluttaa kliinisti ilman tunesisältöä on naksutin siihen hyvä työkalu.
Kosketusharjoitus opettaa koiralle kaksi merkittävää asiaa. Ensiksi se oppii, että tuottamalla itse ratkaisumalleja se voi vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa. Esimerkiksi jos koiralla on pissihätä se voi oppia pyytämään ulos tai yrittämään jotain uutta ratkaisua kun omistaja kouluttaa sitä. Koulutusta jossa koiralta odotetaan itseltään jotain aloitteellista, kuten että se keksisi istua saadakseen namin, sanotaan operantiksi ehdollistamiseksi. Tämä on toinen yleinen ja tehokas tapa kouluttaa koiria ja muita eläimiä kuten ihmisiä.
Edellämainittujen asioiden lisäksi koiran henkiseen kyvykkyyteen ja hyvinvointiin liittyy sen muut kognitiiviset kyvyt. Ilomme on koiran koulutusalan ammattilaisten luoma ja kokemukseen perustuva järjestys siitä, mitä koiralle kannattaa opettaa ja missä järjestyksessä. Esimerkiksi lapsia opetetaan lukemaan ja laskemaan ennen historian opetusta. Näin siksi, että vasta tiettyjen perustaitojen jälkeen näiden kognitiiviset kyvyt ovat riittävällä tasolla oppia historiasta tai ylipäätänsä ymmärtää ajan ja menneisyyden konsepti. Ilommessa koiralle on määritelty neljä peruskäytöstä ja helppoja harjoituksia joiden avulla se oppii kaikki tarvittavat kyvyt sopeutua yhteiskuntaan ja kokea sen puolesta hyvä elämä.
jjulia.keskinen sanoo:
Nopeasti oppi ja koira selvästi nautti kun oivalsi asiat itse ????
Ilomme sanoo:
Kiva kuulla! Koirat ovat fiksuja ja nauttivat ratkaista ongelmia. 🙂
tanja.r sanoo:
Kokeiltiin tänään ekaa kertaa naksutinta ja Paavo alkoi tuon kosketuksen tekemään tassulla. En saanut sitä tajuamaan kuonokosketusta, onko huono jos koskee vain tassulla ? ????
Heidi Annala sanoo:
Moikka. Etujalkojen käyttö on koirielle täysin normaali käytös. He siis tehtävän saadessaan miettivät ensimmäisenä mihin hänen pitää etusassunsa asettaa tai mitä niillä pitäisi tehdä. Tässä tapauksessa ainoastaan vahvistat jo opittua tehtävää. Nyt tulisikin opettaa koiralle tehtävä, joka ei ole niin tavanomainen. Koiralle saattaa myös olla epämiellyttävää pitää nenää kämmenellä, koska hengittäminen vaikeutuu. Siitä huolimatta me haluamme kannustaa koiraa uuden tehtävän oppimiseen, jotta hänellä on uusi työkalu blakkarissa. Näin koira on oppinut oppimaan uutta. Tässä tehtävässä haemme siis ainoastaan nenäkosketusta ja jossain toisessa tehtävässä voit vahvistaa etutassulla targettiin koskettamista.
kaisajyra sanoo:
Onko siis niin, että tässä ei anneta mitään sanallista käskyä (esim. ”kosketa”) koiralle? Eikä kehuta, ainoastaan naksautetaan?
Heidi Annala sanoo:
Moikka
Kyllä juurikin näin. Haluamme opettaa koiralle oma-aloitteisuutta, jotta hänellä olisi tulevaisuudessa suuri mielikuvitus mitä kaikkea hän voisi kokeilla saadakseen haluamansa palkan työstään. Ensin kuitenkin lähdemme pienestä yksinkertaisesta tehtävästä liikkeelle ja opetamme hänet oppimaan itse. Se, miksi olisi hyvä kouluttajan tässä vaiheessa vain naksauttaa ihan paikoillaan mitään eleitä tekemättä on se, että se opettaa kouluttamaan ns. kliinisesti. Koiralla tulisi olla selkeä ärsyke toiminnolle (tässä tapauksessa nenäkosketukseen käytettävä esine). Kouluttajalta taasen tulisi tulla ainoastaan vahviste oikein tehdystä työstä (eli ensin naksu ja tämän jälkeen nami/lelu/tms, joka toimii koiralle palkkana). Mitä huomaamattomampi kouluttaja oppii olemaan tätä tehtävää kouluttaessaan sitä paremmin koira keskittyy itse työntekoon ohjaajan tekemisien seuraamisen sijaan ja kouluttajasta tulee entistä taitavampi kouluttaja ajan myötä.