Koiraharrastamisen kaaos

Meillä on kaaos menossa koiraharrastuksissa. Mistään ei tunnu tulevan valmista ja miljoona keskeneräistä projektia meneillään opetettavaksi. Treenattavien aiheiden lista on ainakin kilometrin pituinen. Aika ei riitä yksinkertaisesti agilityn tai minkään muunkaan lajin nopeaan edistämiseen, vaan nyt täytyisi olla suunnitelmallinen. Haluan pitää treenien määrän koirillani kurissa. Riemulla agilityn rinnalla kulkee myös muiden lajien treenejä. On välillä haasteellista pitää sopivaa tasapainoa yllä, jotta Riemulle tulee riittävästi lepoa ja rentoa koiramaista elämää fyysisestä kunnosta sekä pääkopasta huolehtien. On mietittävä mitä taitoja tarvitsemme kipeimmin lähitulevaisuudessa. Miten ja miten usein voin niitä treenata, voiko jotain tehdä pieniä palasia usein kevyesti ja mihin tarvitsee isompaa panostusta Lue lisää……

Jaa ystävillesi:

Puomipelon voittaminen

  Juhannusviikolla meillä oli Mizzin kanssa kahdet agilitytreenit, molempina päivinä treeneissä onnistuttiin menemään puomi radan osana!!!  Ei ollut riemulla rajaa, kun Mizz meni vauhdilla puomin ja osui vielä kontakteille. Tämä agilityn kuningaseste, juoksupuomi, ei ole ollut meille mikään helppo ja vieläkin siinä on meillä paljon opeteltavaa. Puomin suoritustavasta ei ollut mitään epäilystäkään, lähdimme opettelemaan juoksupuomia. Jotta Mizz tulisi tietoiseksi takajaloistaan, aloimme harjoitella peruuttamista taaksepäin, peruuttamista laatikkoon ja korokkeille jo pentuna. Viime keväänä kävimme pentuDobossa opettelemassa kehonhallintaa. Lisäksi kävimme takaosan tehotreenikurssin. Tämän vuoden alussa päätettiin aloittaa puomin harjoittelu. Tehtiin juoksemista targetille, tutustuttiin puomin ylösmenoramppiin ja siinä vaiheessa kävi ilmi, että tämä Lue lisää……

Jaa ystävillesi:

Keinu

Hiljalleen Riemu on tutustunut keinu-esteeseen. Esittelykertoja on ollut satunnaisesti. Nyt olemme siinä pisteessä että voin alkaa opettamaan esteosaamista, este on tuttu ja Riemu sen mielellään ”suorittaa itsekseen”. Suorittaa itsekseen on heittomerkeissä, koska ei puhuta mistään ”koira juoksee täysillä keinun päähän ja romauttaa keinun alas odottaen lupaa poistua, kun ohjaaja kirmailee jo kohti seuraavia esteitä” – suorituksesta. Puhun vaiheesta, jossa keinu on tullut tutuksi Riemulle. Riemu ymmärtää että sen toivotaan etenevän keinulla kohti keinun päätä aiheuttaen liikkeen alas. Keinun pään tultua alas Riemu ymmärtää että kannattaa odottaa kontaktialueella, koska sinne toimitetaan palkkaa. Tavoite oli että Riemu olisi rento eikä keinu säikäyttäisi Lue lisää……

Jaa ystävillesi:

Positiivinen kouluttaminen on IN

Perheessämme on ollut useampi koira, harrastaminen heidän kanssaan on ollut minun juttu. Koulutustapojakin on tullut nähtyä ja koettua monenlaista. Onneksi tässä asiassa on menty paljon eteenpäin positiiviseen suuntaan. Aikaisempien koirieni kanssa harrastin lähinnä tokoa ja lenkkeilyä, ensimmäisen bordercollien Bobin muutettua perheeseen 2008 tutustuttiin agilityyn, opeteltiin sitä kesäisin koirakerhon porukan kanssa, collie Nemo oli myös mukana opettelmassa agilitya. Toisen bordercollien Quinin myötä ajattelin aloittaa vakavammin agilityn harrastamisen. Löysimme suositusten kautta itsemme elokuussa 2015 Pro Perron agility kursseilta J. Ihastuin Pro Perron kouluttajien Sannan, Harrin ja Sinin tapaan opettaa niin koiria kuin ohjaajia, että käytiin myös Bobin kanssa opettelemassa uudella tavalla agilitya Lue lisää……

Jaa ystävillesi:

Osaako koirat sikailla?

Osaako koirat sikailla? Pakko tunnustaa, mutta olen joskus hyvin kärsimätön ihminen. Kun sille päälle satun on esimerkiksi liikkuminen ihan liikaa aikaa vievää puuhaa. Ruokaa laittaessa se tarkoittaa sitä, että sinkoilen jääkaapin ja hellan väliä niin nopeasti kuin pystyn tai juoksen jotain kuumaa pataa jonnekin epäloogiselle puolelle keittiötä. Koirani eivät osaa väistää minua Kiireessä kokkaaminen on niitä hetkiä joilla lunastan sotkukokin tittelini ja joita koirani odottavat sillä ne tietävät, että kohta roiskahtaa jotain herkullista lattialle. Silmät ylös tapittaen kuin lauma krokotiilejä ne odottavat saaliin tipahtamista kitaan ja ovat kuin esterata minulle jota väistellä. Sen sijaan, että jaksaisin vaivata päätäni syy – Lue lisää……

Jaa ystävillesi:

Koiran kehon hyvinvointiin kannattaa panostaa jo pentuiässä

Agilitykoira tarvitsee nopeuden, voiman, kestävyyden ja ketteryyden lisäksi hyvän koordinaation. Monipuolisen peruskuntoharjoittelun ohella kehitetään lajikohtaisia ominaisuuksia, lepoa unohtamatta. Hyvä lihaskunto auttaa koiraa liikkeiden tuottamisessa, kehon hallinnassa ja tärähdysten vaimentamisessa. Lihasvoimaa kertyy liikunnan aikana – kunto kasvaa lenkkeilemällä, mutta syvät tukikudokset vahvistuvat hitaasti työskentelemällä. Kaikkea ei siis voi treenata juoksemalla! Agilitykoiraa voi turvallisesti valmistaa tulevaan uraan jo pentuna, sillä kehonhallintaharjoitteet sopivat hyvin myös kasvavalle koiralle. Koira on kuin rakennus, jonka perustukset kannattaa rakentamalla rakentaa pitkäaikaiseen käyttöön tähdäten.  Lajiharjoittelun osalta on syytä malttaa ja antaa koiran kasvaa ensin. Kasvava koira Kasvavan koiran luusto valmistuu hitaasti. Keskenkasvuiset nivelpinnat voivat vaurioitua monista syistä, mm. Lue lisää……

Jaa ystävillesi:

Riemu vai irti?

Irti-kurssia silmäillessäni tajusin ettei minulla ole varsinaisesti luopumisvihjettä leluille. Nimellä kutsumalla olen tarvittaessa kalastellut koirat lelulta pois. Nimellä kutsumiseen liittyy valitettavasti pieni negatiivinen sävy siinä yhteydessä ja koira tekee omat tulkintansa tästä sävystä. Entäpä, jos joudun monta kertaa kutsumaan saman treenin aikana samasta syystä? Kertautuuko asia? Tokossa käytän etäpalkkaa useammassakin asiassa. Ilman palkkavihjettä, eli ilman lupaa, koirani ovat menneet harvoin palkaksi tarkoitetulle lelulle. Treenin rakenne on ollut koirillekin selkeä. Olen myös nimellä kutsumalla saanut koirat kääntymään pois lelulta melko usein, jos ovat lelulle olleet juoksemassa väärällä hetkellä. Toki välillä olen saanut todeta että sinne meni jo ja koira sai palkkansa Lue lisää……

Jaa ystävillesi:

Heidin treenipäiväkirja: Kun elämänsuunta muuttuu silmänräpäyksessä

Meillä agility on ollut suuren muutoksen kourissa jouduttuani vastikään leikkaukseen ja saatuani tätä myöten liikuntarajoitteita. Olin jo maan syövereissä luullessani, etten kuukausiin pääsisi hurruuttelemaan Kupin kanssa aksakentille. Kuitenkin jo vajaan kolmen viikon päästä leikkauksesta päätimme kokeilla olisiko jotain mitä voisimme tehdä. Päätimme ensimmäisenä lähteä työstämään Kupin irtoamista sekä eteenpäin että sivusuunnassa. Kupin koulutus on alusta saakka perustunut itsenäiseen esteiden suorittamiseen ja pitkälti äänivihjeiden vahvistamiseen. Olimme kuitenkin nyt uusien haasteiden edessä ja taitotasoa oli nostettava huimasti lyhyessä ajassa. Ensimmäiset treenit ohjasin kävelemällä, mutta vajaan kahden kuukauden kuluttua leikkauksesta pystyin onnekseni jo hipsuttelemaan hiljakseen. Saadakseni tarvittavan etumatkan ja uskaltaakseni jättää Kupin suorittamaan Lue lisää……

Jaa ystävillesi:

Ajatuksia harrastamisesta

Koirien kanssa harrastaessa minulla on muutama asia, jotka ovat tärkeitä itselleni harrastuslajista riippumatta. Nämä ovat suhde, koulutustapa sekä pohjataidot. Tietenkin tärkeitä ovat myös arjen taidot ja arjen sujuvuus. Arkiset taidot odottaminen/rauhoittuminen, luoksetulo, yhdessä kulkeminen, leikkiminen jne. ovat mielestäni myös harrastuskoiran pohjataitoa. Näen näiden asioiden kietoutuvan niin tiiviisti yhteen että niiden erottaminen erilleen arkeen ja harrastukseen lienee turhaakin. Olen katsellut Ilomme-sivuston eri verkkokursseja miettien mitä lähdetään tekemään Riemun kanssa. Samalla olen luonnollisesti peilannut kurssien ohjeita ja sivustolla esiin tulevia ajatuksia omiin näkemyksiini siitä miten haluan koiraa kouluttaa ja niiden kanssa elää. Minun ja koirani välinen suhde Koen, että ilman keskenäistä kumppanuutta Lue lisää……

Jaa ystävillesi:

Agilitykipinä

Muutama vuosi sitten elämä vei tilanteeseen jossa agilityn harrastamiseni jäi pois. Pieni agilitykipinä ei suostunut luovuttamaan ja poltteli aika ajoin. Nyt Riemu on tuntunut potentiaaliselta harrastelukaverilta moneen menoon, joten lähdimme kokeilemaan miltä paluu agilityn pariin tuntuisi. Ennen taukoa olin kisannut hieman agilityn ykkösissä Hupi-cairnin kanssa sekä aloittanut kouluttamaan cockeri Herttaa agilityn pariin. Me saimme lapsen sekä Hertta rikkoi polvensa tapaturmaisesti, joten en nähnyt agilityn harrastamista järkevänä sen kanssa. Agility jäi odottamaan toista hetkeä elämässä. Tein tokoa ja rallytokoa koirieni kanssa sillä ajalla mitä minulla oli käytettävissä. Sivusilmällä seurasin edelleen agilitya hyvin kiinnostuneena. Aloittamisen vaikeus Suunnittellessani agilityn aloittamista huomasin empiväni. Tauon aikana Lue lisää……

Jaa ystävillesi: