Ajatuksia harrastamisesta

Koirien kanssa harrastaessa minulla on muutama asia, jotka ovat tärkeitä itselleni harrastuslajista riippumatta. Nämä ovat suhde, koulutustapa sekä pohjataidot.

Tietenkin tärkeitä ovat myös arjen taidot ja arjen sujuvuus. Arkiset taidot odottaminen/rauhoittuminen, luoksetulo, yhdessä kulkeminen, leikkiminen jne. ovat mielestäni myös harrastuskoiran pohjataitoa. Näen näiden asioiden kietoutuvan niin tiiviisti yhteen että niiden erottaminen erilleen arkeen ja harrastukseen lienee turhaakin.

Olen katsellut Ilomme-sivuston eri verkkokursseja miettien mitä lähdetään tekemään Riemun kanssa. Samalla olen luonnollisesti peilannut kurssien ohjeita ja sivustolla esiin tulevia ajatuksia omiin näkemyksiini siitä miten haluan koiraa kouluttaa ja niiden kanssa elää.

Minun ja koirani välinen suhde

Koen, että ilman keskenäistä kumppanuutta meillä ei ole mahdollisuutta onnistua harrastuslajeissa, vaikka koirani olisi teknisesti todella taitava. Meidän tulee aidosti nauttia yhdessä olosta ja tekemisestä. Haluan, että koirallani on kanssani kivaa, jotta se keskittyy minuun kaikesta ympärillä olevasta huolimatta. Haluan, että koirani on innolla kanssani tekemässä, kun vihjaan että voitaisiin jotain puuhailla tai olemme astumassa koekehään.

Koen, että hyvässä suhteessa molemmat kuuntelevat toisiaan. Hyvä suhde kestää tiukatkin paikat ja voidaan selvitä haastavista tilanteista yhdessä sekä arjessa että harrastuksissa. Tahtoisin kaikkien muistavan, että joskus suhteen kehittyminen ottaa oman aikansa ja vaatii kärsivällisyyttä. Tätä asiaa olen itsekin joutunut Riemun kanssa pohtimaan, mutta onneksi suhteellisen vähän. Aiempiin koiriin verraten erilainen pentu voi olla kauhistus, tuntua väärältä ja vie aikaa että jotta se alkaa tuntua sopivalta. Täytyy oppia arvostamaan jokaisen koiran vahvuuksia ja sietämään heikkouksia, ne eivät ole kaikilla samat.

Koiran halu oppia ja minun halu opettaa

Toinen tärkeä asia itselleni on, että koirani oikeasti haluaa tehdä asioita, joita siltä pyydän. Pyrin aina pitämään koirani tunnetilan positiivisena tehtäviä suorittaessa. En halua nähdä koirani fiiliksen lannistuvan, koska pyytämäni asiat ovat sille vaikeita ja stressaavia. Haluan nähdä opetusvaiheessa, sekä luonnollisesti myöhemminkin, silmien loistetta ja innokkaan tekijän.

Opetan mielelläni asioita tarjoamisen kautta. Haluan koirieni pohtivan ja hoksaavan itse mikä tuottaa niille palkkion. Koen, että siinä samalla saan helposti hyvää asennetta tekemiseen. Tuntuu, että koiran itse hoksaamat käytökset ovat myös kestävämpiä. Onnistumisen kokemukset ovat tärkeitä ihmisille, uskon niiden olevan myös todella tärkeitä koirille. Onnistumisista tulee itsevarmuutta ja itsevarma koira on innokas tekijä.

Kun koira voi tehdä rennosti ilman pelkoa huomauttelusta sekä sopivin askelin edeten, olen pitänyt yhdessä tekemistä mukavana ja väitän, että se on sitä myös koiristani. Minun tehtäväni on yrittää pilkkoa asiat sellaisiksi paloiksi, että koirallani on mahdollisuus ymmärtää mitä haluaisin sen tekevän. Onnistuessamme soljumme lähes huomaamatta haluttuun päämäärään.

Totta kai jotkut asiat tuntuvat välillä pään hakkaamiselta seinään ja joudun hakemaan yhteistä säveltä jonkin harjoituksen suhteen. Yleensä löydän ratkaisun, kun vain lähestyn tehtävää vähän eri näkökulmista ja etsin keinoa, jossa koiran sen hetkinen ymmärrys kohtaa oman visioni kanssa. Aina ne ratkaisut ei löydy heti eikä edes seuraavalla kerralla vaan asiaa pitää työstää enemmän.

Hyvät pohjataidot kantavat pitkälle

Kolmantana tärkeänä asiana näen arkisen elämän ja harrastuslajien pohjataitojen tekemistä hyvin. Niin, että nämä taidot kantavat esimerkiksi harrastuslajeissa ylimpiin kilpailuluokkiin enkä joudu kouluttamaan pohjataitoja uudelleen puutteellisten taitojen vuoksi. Tietenkään aina tämä ei onnistu täydellisesti. Jonkin verran joudun seulomaan mihin haluaisin ja mihin minun tarvitsee panostaa tai en edes ymmärrä sillä hetkellä jonkin asian tärkeyttä. Kokemus tuo viisautta tässä kohden. Parinkin vuoden päästä näkemykseni voi olla jo hieman erilainen. Huomaan helpommin treenaavani harrastustaitoja hyviksi, kun taas puhtaasti arkiset taidot jäävät useammin tasolle ”me pärjätään tällä”.

Mielestäni hyvät, kattavat pohjataidot auttavat myös, jos innostun aloittamaan uuden harrastuksen. Yllättävän paljon löytyy asioita, jotka auttavat lajista toiseen siirryttäessä ja eteneminen on aina hieman nopeampaa toisessa lajissa.

ILOMME-kurssimme

ILOMME-sivuston kursseista ja kirjoituksista on jäänyt käytännönläheinen ja aito tunnelma. Tuntuu hyvältä lähteä treenaamaan, kun kouluttajan eli tässä kohden ILOMME-verkkopalvelun kouluttajien ja omat ajatukseni kohtaavat. Kaikesta ei aina tietenkään tarvitse olla täysin samaa mieltä. Jokainen koira ja ohjaaja on yksilö, joskus pitää soveltaa jomman kumman tai molempien vuoksi. Koulutuksissa laitan mieleen, mitä kannattaa tavoitella, mutta saatan lähteä treenaamaan hieman eri tavalla, jos koen sen sopivan paremmin meille koirakkona. Joskus joudun muokkaamaan koulutuksessa esitettyä tavoitetta hieman erilaiseksi, mutta pyrin siihen samoja treenitapoja käyttäen.

Ennen kurssien sisältöihin tutustumista ajattelin, että suurimman mielenkiintoni ja heti toteutuksen kohteena olisivat Ajatteleva agilitykoira– sekä Juoksupuomi-kurssien harjoitukset. Huomasinkin, että Irti!– ja Agilityn alkeet– kursseilla oli vielä aiheita, joihin haluan Riemun kanssa palata. Niistä löytyy työstettävää ennen kuin sukelletaan toisiin kursseihin.

Arkitaidoissa näin asioita, joita voisin kehittää kaikkien koirieni kanssa sujuvammiksi. Saisin poistettua arjesta pieniä kiristeleviä kohtia yhteiselossa, jotka voivat väsyneenä ja ärtyneenä aiheuttaa turhaumaa meille ihmisille tai koirille. Arkemme myös muuttuu kasvavan lapsen myötä ja tulee esiin erilaisia tilanteita joihin koirien kanssa ei olekaan valmistautunut.

Kirjoittaja on Henna Kyllönen. Innokas koiraharrastaja, joka mielellään haastaa itseään koiran koulutuksen parissa.

Jaa ystävillesi:

Lisää kommentti