Agilitykipinä

Muutama vuosi sitten elämä vei tilanteeseen jossa agilityn harrastamiseni jäi pois. Pieni agilitykipinä ei suostunut luovuttamaan ja poltteli aika ajoin. Nyt Riemu on tuntunut potentiaaliselta harrastelukaverilta moneen menoon, joten lähdimme kokeilemaan miltä paluu agilityn pariin tuntuisi.

Ennen taukoa olin kisannut hieman agilityn ykkösissä Hupi-cairnin kanssa sekä aloittanut kouluttamaan cockeri Herttaa agilityn pariin. Me saimme lapsen sekä Hertta rikkoi polvensa tapaturmaisesti, joten en nähnyt agilityn harrastamista järkevänä sen kanssa. Agility jäi odottamaan toista hetkeä elämässä. Tein tokoa ja rallytokoa koirieni kanssa sillä ajalla mitä minulla oli käytettävissä. Sivusilmällä seurasin edelleen agilitya hyvin kiinnostuneena.

Aloittamisen vaikeus

Suunnittellessani agilityn aloittamista huomasin empiväni. Tauon aikana laji tuntui kehittyneen ja oli uutta asiaa otettavaksi haltuun. Myös omat ajatukset olivat muuttuneet siitä millaisena agilityn näin lajina. Vähäiset ohjaustaidotkin tuntui hävinneen, ei tullut selkärangasta vaikka sitä toivoin. Tiesin mitä halusin, mutta en tiennyt miten sen saavutan. Satunnaisesti treenaaminen itsekseni oli epämääräistä touhua ilman tarkkaa päämäärää. Esteisiin tutustumista ja vihjetreeniä sain tehtyä, mutta kaipasin kipeästi selkeää kokonaisuutta ja apua miten opetan eri asioita tehokkaasti ja turhia virheitä vältellen.

Missä ja miten harrastaisin?

Sain mahdollisuuden tuurata pari kuukautta seuramme agilityryhmässä toista koirakkoa. Kipinä lajiin puhallettiin näinä kuukausina liekkiin. Tuntui että vaikka mitään ei osatakaan, ei se haittaa kun yhdessä tekeminen Riemun kanssa on niin kivaa.  Olisi ollut sääli lopettaa juuri kun päästiin hyvään alkuun.

Pohtiessani agilitymme jatkoa pidin yhtenä vaihtoehtona myös verkkokursseja. Etenkin jos meillä ei olisi säännöllistä treeniryhmää jossa treenata. Olisi jokin, sen jonkun sijaan, mistä saisin ammennettua helposti ideoita, voisin treenata itselle sopivalla aikataululla ja saisin valmiita treenirakenteita sekä ”valitse harjoitus ja toteuta”- ratkaisuja.

Yllättäen minulle heitettiin ajatus yhteistyöstä ILOMME-verkkopalvelun kanssa. Olen iloinen että sain mahdollisuuden päästä tutustumaan ILOMME-verkkokursseihin. Loistava tietopankki käytettäväkseni uutta koiraa ja itseäni uudelleen lajiin kouluttaessa. Ensivaikutelmaltaan sisältö on kattava ja inspiroiva. Saan sieltä kaipaamaani tukea agilitytaitojemme eteenpäin viemiseksi. Jatkossa kirjoittelen tänne ILOMME-sivustolle blogikirjoituksia meidän agilityharrastuksesta ja mahdollisesti piipahdetaan muissakin aihepiireissä Riemun kanssa kohtaamistamme asioista.

Huomaan että oikeastaan olen kiinnostuneempi siitä miten koulutan osaavan agilitykoiran kuin kisaamisesta lajissa. Kisataan jos se tuntuu luonnolliselta jatkumolta. Haluan opetella itse ja opettaa Riemulle asioita joita en ole aiemmin tehnyt agilityssa. Yritän kehittää omaa, ja etenkin Riemun, osaamista lajissa paremmaksi kuin aiempien koirieni kanssa.

Riemu

Riemu on käyttölinjainen cockerspanieli, jonka nimi kuvaa sitä paremmin kuin mikään muu sana. Aina hyväntuulinen, innokas eikä elämässä ole mitään pahaa, jos Riemulta kysytään. Ikää Riemulla on 2 vuotta ja sen kanssa harrastetaan agilityn lisäksi tokoa. Riemulle koulutetaan myös metsästyksen saloja ja toivotaan sen olevan tulevaisuudessa metsällä tehokas apuri. Perheessämme ovat myös wockeri Hertta ja cairnterrieri Hupi.

Kirjoittaja on Henna Kyllönen. Innokas koiraharrastaja, joka mielellään haastaa itseään koiran koulutuksen parissa.
Jaa ystävillesi:

Lisää kommentti