Agility-Suomi putosi puusta. Top 5 -ongelmaa ja ratkaisua.

Oletko miettinyt, miksi kansainvälinen menestys on alkanut kiertää suomalaista agilityä kaukaa? Tänä vuonna tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun heittäydyin agilityvalmentajaksi. Silloin Suomalainen voitti aina ja tämä outo hattupäinen kansa, putsasi kaikki palkintopöydät juroon tyyliinsä. Mutta mikä sai otteen lipsumaan mitalin syrjästä? Valmentajan työssäni olen huomannut viisi kohtaa joissa voimme parantaa.

Suomalaisen agilityn Top 5 ongelmaa ja ratkaisua:

  1. Agilityssä ei ole ollut tapana valmistella tulokkaita kilpailutilanteen aiheuttamaan stressiin.
    Kuulostaako tutulta? Sen sijaan, että tuntisi lähtöviivalla olon varmaksi ja valmiiksi, tuomarin pilli kouraisee mahasta, saa polvet veteläksi ja sydän jättää pari lyöntiä väliin?
    Kun kisaaminen ei suju, voi syy olla henkisestä traumasta jonka nosti päänsä ensimmäisten agilitykilpailuiden kaaoksissa. Ehkä sait tämän jo lapsena, kun jouduit soittamaan räkäistä nokkahuilua musiikin kokeessa koko luokan edessä, ja agility nostaa pintaan näitä haudattuja tunteita.
    Valmentajana haluan urheilijani harjoittelevan kilpailemista. Kun aika on, voi urheilija luvallani osallistua hyvin valmistettuna kokeilemaan siipiään. Valmentajan työtätä on auttaa urheilijoita, niin toiminnan, kuin identiteetin tasolla. Se tarkoittaa tietysti tarvittavien teknisten taitojen opettamista, mutta myös arvojen ja maailmankuvan muokkaamista niin, että urheilija kykenisi nauttimaan kilpailemisesta koiransa kanssa yhdessä. Ammattitaitoa myös on ohjata urheilija seuraavalle itseään kokeneemmalle asiantuntijalle jos tuntuu, että omat taidot valmentajan taidot eivät enää riitä.

    Ensisijaisesti olemme ihmisiä ja vasta sen päälle urheilijoita. Jos ihmisyydessä on säröjä, on ne hoidettava ensin pois päiväjärjestyksestä, koska kisapäivän stressi ei tee niille hyvää.

  2. Agilityn negatiivinen kieli
    Suomalaisuutta on häpeäkulttuuri. Täällä anteeksianto alkaa siitä, että virheen tehnyt ensin häpeää tekojaan, vasta sitten tälle voidaan antaa anteeksi. Meille suomalaisille on siksi tärkeää käyttää arjessaan tietoisesti sellaista sanastoa joka tuo pintaan enemmän myönteisiä mielikuvia kuin lietsoo lisää epäonnistumisen pelkoa. Sanoja ja niiden merkityksiä ei pidä väheksyä, sillä asiat ovat lopulta vain niistä koostuvia tarinoita.

    Miksi esimerkiksi pudonnut rima kuuluu ilmaista: viisi virhepistettä? “Pudotit riman – viisi virhepistettä!” – Pitäiskö hävetä? Entäs jos se tipahti vahingossa? Jos korvataan viisi virhepistettä sanalla “vahinko”, se kuulostaisi tältä: ”Meillä oli ihan kiva rata, saatiin hyvä aika, mutta kolme vahinkoa sattui rimoilla”. Pieni muutos sanoissa – suuri vaikutus viestissä. Sanan HYL – hylätty suoritus, voisi korvata POE – Parempi onni ensi kerralla. Keppivirhe – eksyi kepeillä. Kontaktivirhe – Sai kontaktilta pisteitä. Onko kukaan muuten perustellut sitäkään, miksi virheestä saa juuri viisi pistettä? Eikö yhdessäkin olisi jo enemmän kuin tarpeeksi.

    Miten sinä korvaisit vakioksi muodostunutta kielteistä sanastoa tai muuttaisit arvostelusääntöjä? Ja pitääkö arvostella? Tuomita?

  3. Suomalainen kannustamisen kulttuuri
    Suomalaisista kannustushuudoista. Millainen vaikutus urheilijaan on kuulla katsomosta huudettavan: ”Nyt tarkkana”? Mitä häneltä siinä pyydetään, keskittymään paremmin vai olemaan munaamatta koko juttua? ”Ole tarkkana!” – viestii enemmän kuin uskotkaan. Se sisältää eettisen arvion siitä, että kannustuksen kohde ei saa pettää kannustajansa luottamusta, faktuaalisen väitteen siitä, että vain hän voit tässä epäonnistua ja käytännön ohjeen varmistella kaikissa suoritukseen liittyvissä valinnoissa. Onko siis ihme, jos kannustus ei auta, vaan saa koko suorituksen jäätymään tunnistamattomaksi. Kannustuksen tulisi olla hyvin valittuja kannustavia sanoja ja tekoja.

    Omat vinkkit kannustaville: Täysiä vain, nauti! Anna mennä! Olette aina hyviä! Loppuun asti! – Hela Vegen!

  4. Seura / treenikaverin menestyksellä leveily
    Entäs jos oman agility videon sijaan laittaisit treenikaverisi videon omalle FB seinällesi ja leveilisit hänen suorituksellaan? ”Tässä ovat seurakaverini, eivätkö he menekin upeasti!”. Uskon, että näin toimien tekisit ainakin hänet onnelliseksi. Levittämällä hyvää, saat aina takaisin hyvää, sillä metsä vastaa kun sinne huutaa. Ehkä joskus on sinun vuorosi tulla jonkun ystäväsi yllättämäksi ja kuulla kuinka hän arvostaa tekemistäsi.

    Kokeile ja kuvaa jonkun treenikaverisi onnistunut suoritus. Jos ei muuta, niin editoi edes pieni pätkä jossa he loistivat. Jaa se seinälläsi ja tägää siihen kannustuksen kohde. Varsinkin silloin, kun mikään ei suju, kaipaa kannustusta eniten.

  5. Tiedon jakaminen
    Meidän tulisi työskennellä jatkuvasti sen eteen, että uusimmat innovaatiot ja ideat tulevat hyödynnettyä mahdollisimman laajasti. Käytetään suomalaisia agilityn ammattilaisten palveluita ja tuetaan heidän pioneerin työtään. Käytetään netistä löytyviä ammattitaitosia koulutusopaita ja sovelluksia. Missään muualla maailmassa ei agilityn kulttuuri ole näin korkealla tasolla kuin se meillä Suomessa on. Sitä pitää arvostaa!

    Jaa viipymättä omat pienetkin ideat treenikavereille ja odota mitä he saavat niistä irti. Elämässä antoisinta on löytää oma juttunsa, ja jakaa se sitten muille. On varmasti lukuisia tapoja kuinka voit edistää agilityä alkaen lähipiiristäsi.

Lopuksi, Suomalainen sanonta: Pessimisti ei pety -väitteessä on yksi perustavaa laatua oleva ongelma. Pessimisti nimittäin pettyy aina. Myönteisen ajattelun avulla kaikki on nautittavampaa ja saat enemmän irti harrastuksestasi. Nautittavia agilityhetkiä teille sinne treeni– ja kisakentille!


Harri Katainen – Kirjoittaja on agilityvalmentaja yrityksestä nimeltä Pro Perro ja pyytää välittämään koirille rapsutuksia sinne kotiin.

Jaa ystävillesi:

Lisää kommentti